Linnalaukku

Laukut ovat aika kivoja juttuja ja joku niissä kiehtoo jo pikkuistakin tyttöä. On kiva päästä välillä vähän hulluttelemaan kankaiden kanssa. Tähän laukkuun hain inspiraatiota netistä, mutta linnalaukkua ohjeineen ei löytynyt mistään. Kun ei koskaan oikein kasva aikuiseksi prinsessaunelmiensa suhteen, on aika helppo sukeltaa pinkki-lila-vaaleanpuna-kimallusmaailmaan :-) Suunnittelu ja toteutus oli hauskaa!

Kummityttö sai pikku prinsessoilleen matkustuslaukun. Prinsessat asuvat normaalisti tietenkin isossa linnassaan, mutta linna ei voi matkustaa mummille, kummille eikä edes serkun kaiman tuttavalle. Ratkaisuksi tein linnalaukun, jossa prinsessat voivat asustella autossa ja perillä, eikä tule liian ikävä omaa ihanaa linnaa. Leikkijäkin ehkä kantaa omat lelunsa, kun on mieluinen kantoväline...

Laukku on fleeceä ja koristeina on käytetty puuvillakankaita. Eteen applikoin linnantorneja, oven, vähän muuria, köynnöstä ja tietysti vaakunan. Tukikangasta on fleecessä yksi kerros ja jokainen applikaatio on lisäksi tuettu omalla tukikankaallaan. (Ihan turhaa muuten käyttää kaksipuoleista liimaharsoa: ei pysy polyesterissä.)

Takaa laukku on hillitympi ja alleviivaa tosi hienovaraisesti kenelle laukku kuuluu...

Jotta koko aatelisväki ja heidän kotieläimensä pysyvät laukun sisällä, ompelin yläreunaan lisäpussukan, joka on helppo kiristää kiinni. Solmuja ei tarvita: puuvilla pysyy rypyssä ihan itsestään. Muutaman hetken jouduin tuumailemaan ompelujärjestystä, koska mikä tahansa vuori ja alavara ei taivu tämän tädin pääkopassa hetkessä ojennukseen. Yleensä varmistan insinöörillä "kääntyyhän tämä nyt varmasti oikeinpäin?"

Laukun sisäpuoli on puuvillalakanaa. Tuettu myös tukikankaalla. Lisäksi ompelin yhden taskulokerikon (enemmänkin olisi voinut tehdä näitä "huoneita", mutta aika loppui kesken). Laukussa on siis tarkoitus säilyttää Little People -hahmoja, joten yritin mitoittaa lokerikkoa sen mukaan.
Laukun sisällä on vielä omistajan nimi brodeerattuna oikein isolla, ettei vanhemmat sisarukset vaan ota laukkua omaan käyttöönsä ;-)

Yksityiskohtiin käytin erikoisompeleita, kun en ehtinyt etsiä mitään varsinaisia kirjontakuvia. Lisäksi kiinnitin muutan Swarovskikristallin viimeistelemään hehkeän tyylin sekä tietysti peittämään muutamat ompelumokat.

Tonttulakin tuunaus

Kunnon tontulla pitää olla kunnon tonttulakki! Kaupasta saa hyviäkin tonttulakkeja: semmoisia resorilla varustettuja ja trikoisia, mutta meillä on noita "peruslätsiä" muutama. Hätätilassa olen ne selvästi jonain vuonna kelpuuttanut, mutta eivät ne silti oranssinpunaisuudellaan ja rypistyvyydellään oikein mieltä ilahduta. Ja tonttujen pitäisi olla iloinen juttu! Siis tuunaamaan...

Ajattelin ekologisuuden nimissä parantaa vanhaa, etten ostaisi lisää kangasta tai uutta lakkia. Pelkkä oranssinpunainen kasvojen lähellä ei oikein imartele meidän perheen jäseniä, joten kaivoin valkoiset villalangat esiin: kyllä lakista saa vielä ihan kivan valkoisella kuorrutteella! (Pätee muuten rumiin pipareihinkin. Siis kuorrutelisäys. Ei villalanka.)

Kokeilin popcorn-virkkausta (engl. puff stitch) tuohon reunaan ja tuli raikas lisäys vanhaan myssyyn. Tein kylläkin ehkä virkkauksen oikeasta puolesta nurjan (tai toisinpäin)... Joka tapauksessa eri tavoin kuin parissa videossa joita katselin, koska silmukat asettuivat mielestäni paremmin.

1. Virkkaa 4 ketjusilmukkaa. Käännä.
2. Virkkaa 4 kiinteää silmukkaa. Käännä.
3. Virkkaa 3 kjs. Tee popcorn-rypäs pylväiden avulla:
*Ota lanka koukulle, vie kiinteän silmukan läpi, ota lanka koukulle, vedä läpi, ota lanka koukulle, vedä kahden silmukan läpi* (koukulle jää 2 silmukkaa). Toista *.* vielä 4 kertaa: puikolle jää 6 silmukkaa ja ota lanka koukulle ja vie kaikkien silmukoiden läpi. Virkkaa 1 ks seuraavaan ks:aan. Toista *.* niin monta kertaa, että koukulla on 6 silmukkaa ja vie kaikkien silmukoiden läpi, tee 1 ks. Käännä.
4. Tee yksi kjs. Tee neljä ks. Käännä. Toista kerroksia 1-4 kunnes lumipalloreuna on sopivan mittainen. Sopiva mitta on, kun vähän venyttää virkkausta ja katsoo, että se riittää lakin ympärille ja on mukava pitää päässä. Tällä tavoin saa myös liian ison tonttulakin saa sopivammaksi, kun virkkuusta tulee joustinreuna.

Koukkuna 4,5 ja lankana kaksinkertainen Drops Baby Merino. Kivan pehmeä lumipalloreunus tuli ja kelpasi tontulle :-)

Peikkotyttö ja peikon korvat

Tonttujen ja peikkojen laulullinen tanssiesitys saa huomenna päivänvalon heti aamutuimaan koulun joulujuhlaesityksessä. Äiti väkersi naapurinpojalle korvat ja hännän sekä omalle tytölle mekon korvien lisäksi.

Paikallisesta kangaskaupasta hain säkkikankaan palan 1,4 m ja siitä nopeasti saksin vähän kainalosta pois ja palan helmasta. Sitten kaula-aukkoon muotoa ja sovitus. Kutittaa! Aijaha, selvä juttu, tarvitaan vuori. Otin tilkkulaatikosta pilalle menneet kaulukset (kankaassa oli värillistä nukkaa kudottuna eikä niitä voinut käyttää tilausmekkoihin) ja tikkasin ne kaula-aukkoon. (Laulussa tontut harmittelevat juhla-asun puuttumista, joten peikoilla siis selvästi on juhlavermeet päällään. Siksi nämä valkoiset kaulukset pääsivät tilkkulaatikon uumenista hyötykäyttöön. Ei kannata koskaan heittää mitään tärkeää pois!) Sitten suorakulmainen batistipala kauluksen päälle ja reunoista kiinni. Sitten vasta leikkasin kaula-aukon batistiin ja ompelin takahalkion reunat ja käänsin batistin nurjalle puolelle. Vuori ulottuu vähän vyötärön alapuolelle.

Idean vuorin ompeluun sain hölmöläisen akalta, kun hän teki paitaa ukolleen ja unohti siitä kaula-aukon. Ukon sovittaessa paitaa, akka huomasi virheensä ja alkoi paukuttaa ukkoaan päähän jonkin sortin taikinanuijalla, jos kankaaseen olisi kulumalla syntynyt reikä. Onneksi naapurikylän viisas mies sattui paikalle ja hän käytti saksia apunaan. Loistava idea! Ukkoparan henki säästyi ja paitaan syntyi pään mentävä reikä. Tarina jatkuu. Akka innostui ja saksi vähän isomman aukon, kun se kävi niin helposti. (Ymmärrän häntä: itse kauhon joskus riisipuuroa lautaselle aikamoisen läjän, koska se on niin kivaa. Se yltäkylläisyyden fiilis on jotenkin hienoa!) Paita oli lopulta riekaileina lattialla, eikä ukko saanutkaan uutta paitaa. Mutta henki säästyi ja kokemusta karttui! Ekaluokkalainen nauttii näistä hölmöläistarinoista, tavallaan. Pitää heitä ihan kaheleina.

Vuorin saumat ompelin myös ja kiinnitin hihoista päällikankaaseen. Muuten vuori liehuu vapaana ja on vähän hankala pukea muiden vaatteiden päälle, kun tarttuu kiinni. Satiini olisi siinä mielessä toiminut paremmin, mutta ei peikolla niin hienoa materiaalia ole... Tämä säkkikangas roskaa ja haisee tosi aidolle! Takana on kiinnityksenä iso nappi, joka on tietysti violetti.

Taakse olin jo aiemmin neulonut i-cord-tekniikalla villahännän. Tyttö sai punaisen rusetinkin juhlan kunniaksi. Pojan häntä on vähän hillitympi ja eri langasta. Molempien tupsu on 7-veikkaa, jota löysin pitkästä aikaa ruskeana: tumman suklaan väristä ja maitosuklaan väristä. Tummempi lanka on muuten Olafin käsiä varten, jota parhaillaan virkkaan... (Olaf on se Frozen elokuvan kesää rakastava lumiukko: mahtava tyyppi!)

Hännän sisällä on sähköjohtoa, jotta häntään saa elävämmän ilmeen taivuttamalla sen kivaan asentoon. Kiinnityspäässä johto on pyöryläksi taivutettu, ettei vahingossakaan pistä peikkoa. Irtohännän voi kiinnittää kahdella hakaneulalla. Tyttöpeikon häntä on kuvissa hakaneuloilla, mutta myöhemmin ompelin sen asuun vähän piiloon takalaskokseen. Korvat tein fleecestä, laitoin pari kerrosta tukikangasta ja ompelin korvan eteen vapaakirjonnalla vähän korvakäytävänmallia. Sitten nurjat puolet yhteen ja aukko kääntämistä ja pannan pujottamista varten. Reunatikkaukset ja aukko kiinni käsin. Eripariset tuli, mutta niin korvat ovatkin. Katso vaikka omiasi. Pojan panta on kangaspäällysteinen ja tytöllä tavallinen muovipanta. Tytön tukka krepataan ja panta jää sinne toivottavasti aika piiloon.

Kevään mekko-ompeluista jäi juuri sopivan raikkaita tilkkuja tähän käytettäväksi. Leikkasin palat harkkosaksilla ja käytin 2-puoleista liimaharsoa tukena. Ompelin reunoista kiinni suoraompeleella. Vyötäkin mallailin asuun, mutta jätimme sen sitten pois. Peikkotyttö tykkää vähän vapaammasta asusta!

Kokeilin ensi tehdä peikolle korvat soft clay-massasta. Niistäkin tuli ihan kivat, mutta ovat jo pelottavan aidonnäkäiset. Meitä alkoi tytön kanssa ihan ällöttää... Ne eivät myöskään pysy päässä yhtä hyvin kuin hiuspantaan pujotetut korvat. Mutta kunhan tulee taas jotkut naamiaiset, niin nekin korvat pääsevät kunnolliseen testiin. Ja ehkä tänne blogiinkin.

Valkoinen pussihihainen trikoopaita ja hame

Kummityttö sai 2-vuotissynttärilahjakseen kummitädin tekemän hameen ja paidan. Joustavaa trikoota menevälle tytölle. Hame oli siinä mielessä haastava tehdä, että kangas piti käyttää viimeistä milliä myöten. Aiemmin tein samaisesta pallokankaasta hameen, mutta nyt ei riittänyt kangas vastaavaan malliin. Onneksi täyskelloon riitti ja pituuskin on juuri sopiva.

Helman huolittelin saumurilla ja tikkasin sitten joustavalla ompeleella. Kapea kaksoisneula olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta minulla oli tässä vaiheessa punainen lankakin loppumassa! Ei tuo nurja puolikaan nyt hirveän pahalta näytä, jossei sitten pesujen myötä ala kipurtamaan. (Kummitädin vaatteissa on aina korjaus- ja palautusoikeus!)

Paita on "ikivanhalla" Ellypuseron kaavalla (Ottobre 6/2008). Kopioin sen aikoinaan omalle tytölle, mutten tehnyt kaavalla mitään ennen tätä. Pituus on 86-koon mukaan ja leveys reilusti kapeampi. Mittojen mukaan yritin tehdä ja taisi tulla juuri sopiva tällä hetkellä. Kuminauha vetää edustaa ryppyyn aika paljon ja ylimääräisen leveyden olisi silläkin saanut kursittua kokoon. Tehdään kesäpaidasta sitten vähän reilumpi ;-) Helman päärmäsin joustavalla ompeleella, kun olen kyllästynyt kaksoisneulalla ommeltujen paitojen tikin repeämiseen. Ommel vaan ei ole tarpeeksi joustava helmassa. Ja kaikista ompeleista koneessani olen maksanut, niin käytän niitä vaikkei sitten tule "kaupasta ostetun näköistä". Onko se muuten enää mikään laadun tae? Kangas on paksua puuvilla-elastaanitrikoota, josta ei näe läpi edes venyttämällä! Hassua sanoa normi t-paitakangasta paksuksi, mutta tiedätte ompelijat kyllä mikä ero on kankaalla ja kankaalla.

Hihojen kuminauhat olisi pitänyt ommella tasona. Oli aika mahdoton saada 15 cm pitkää kuminauhaa renkaana ommeltua tuohon hihansuuhun. Tein kuminauhoista lyhyemmät kuin ohjeessa, koska minusta liian isot hihansuut pienellä on hankalat. Kuvasta näkee, ettei vieläkään kiristä liikaa. Nyt hihat toivottavasti pysyvät ylhäällä käsienpesun ajan.

Mussukan ilme oli ihana, mutta saatte nyt retusoidun version :-)

Valkoinen juhlamekko tytölle 50-luvun hengessä

Joustamattoman puuvillan ompelu on ihanaa :-) Saumat, kohdistusmerkit ja tikkaukset menee just eikä melkein eikä tarvitse tuskailla sopivien ompeleiden kanssa, kuten trikoovaatteissa. Ja kun vielä saa vaatteeseen muotoa muotolaskoksilla ja tukikankaalla ryhtiä, niin A vot! Tämä mekko on tehty reikäkirjotusta puuvillabatistikankaasta ja vuoritettu hihoja lukuunottamatta ohuella batistilla.

Vanhemman tytön kuoron esiintymisiin tarvittiin vaalea vaate päällepuettavan enkelikaavun takia. (Minusta on kivempi, ettei alla olevat vaatteet kuulla läpi liikaa.) Mekkoon halusin ryhtiä, mutta kuitenkin tyttömäistä svingiä. Siksi etsin kauluksellista kaavaa. Malli löytyi Suuresta käsityölehdestä 5-6/2013 nro 16. Pidensin kokoa 122 miehustasta 2 cm ja helmasta 12 cm. Ohjeeseen kuuluvaa tyllialushametta en vielä tehnyt. Jos teen, ompelen ihan erillisen moneen mekkoon sopivan hamosen.

Ompelin ensin koko miehustan valmiiksi napinläpiä ja nappeja vaille valmiiksi. Vuoritin siis muut osat paitsi holkkihihat. Hihoihin tuli reunaan lyhyt pätkä kuminauhaa, mutta varsinaista joustoa niissä ei ehkä tarvita: olisi siis pelkkä rypytys riittänyt.

Vyötärön rypytykset tein ruffler footilla. Meni aika näppärästi, kun laski halutun pituuden ja kokeili koetilkulla mikä tikinpituus ja ruuvinkireys on sopivin (laskoksen syvyys oli pienin mahdollinen ja tikki 5 mm). Alushameen rypytin samoin. Sitten ompelin molemmat helmaosat miehustaan yhdellä ompeleella. Rypytetyt koetilkut ovat muuten mainiota materiaalia lasten omiin ompeluksiin...

Mekon ohjeessa oli helma huoliteltu muotoonleikatulla kaitaleella. En jaksanut ja halusin säästää kangasta toiseen mekkoon, joten käytin 5 mm päärmäysjalkaa. Silloin ei tarvitse kuin silittää 4 mm käänne ja kone hoitaa loput: ei neuloja, ei harsimista. Mies ehdotti, että hän voisi ommella helman! No, totuuden nimissä pari harjoituskertaa tämäkin lisäväline tarvitsee ;-)

Mietin vielä ompelenko satiinivyön kiinni mekkoon, sillä nauhaa vaihtamalla mekon ilmettä saisi kätevästi muutettua. Takaa nauha nousee liian ylös, jos sitä ei kiinnitä, mutten tiedä haittaako se. Voihan nauhan solmia vähän löysemmälle, niin ei nouse niin paljon.

Neulottu sydänpallo

Pikkuinen kummityttöni sai syntymäpäivälahjakseen tämän neulotun pallon. Ajattelin kokeilla yhtä Arnen ja Carloksen Hesarissa vuonna 2013 julkaistua ohjetta, mutta kuva oli niin pieni, etten jaksanut. Otin vain silmukkamäärät malliksi ja tein omat sydämet.

Kokeilin uusia puisia nelikulmaisia puikkoja, eikä tullut puikkojen vaihtumiskohta ollenkaan näkyviin! Mahtavaa! Puikkoni ovat vielä tavallista lyhyemmät (ajattelin tehdä niillä sormikkaita) ja sekin helpotti neulomista. Nappiostos siis. Käytettyyn lankaan nähden olisi voinut valita vielä pienemmät puikot (valkoinen 7-veljestä on tosi ohutta). Ripustusnauhaksi löysin vielä pätkän hääkoristeluissa käyttämäämme punaista silkkinauhaa. 10 vuotta vanhaa siis...

Pallo olisi voinut olla pienempi: halkaisija on noin 9 cm. Tää onkin ehkä semmonen Statement Ball, ettei näin isoa ole kellään! :-D Vanupussikin tyhjeni tähän palloon ja seuraava pallo saa sisuksiinsa karstattua villalankaa (7-veljestä hyötykäytössä!).

Rusettifleecepipo

Nyt se on joulukuu! Päätä ei ole vielä palellut tänä syksynä, mutta tuulen takia kaipaa jo trikoosta astetta lämpimämpää pipoa. Tytölle tein sekä välikausi- että toppatakkiin sopivan pipon fleecestä ja vuorikankaana trikoota.

Koristeeksi kelpasi rusetti, vaikka ensin tyttö toivoikin jotain brodeerausta. Brodeerauksen valinta sadoista tai tuhansista kuvista vie niin paljon aikaa, että joskus on parempi vain tehdä jotain eikä istua koneella haaveilemassa ;-) Silti tämäkin tekele odotti noita päälaen muotolaskoksien ompelua iäisyyden. Olisin halunnut tehdä neliöpipon, mutta se on kuulemma vauvamainen. Äh, nytkö ei sitten kelpaa enää kaikki äidin tekemät...

Fleece on materiaalina minulle melko vieras. Minua ihmetyttää sen venyminen: toiseen suuntaan ompelu onnistuu ja toiseen suuntaan saa kupruilevaa jälkeä. Täytyy tehdä saumuritestejä, jos pitää käyttää vaikka vähän rypytyssyöttöä. Pipon ulkonäköön en ole kovin tyytyväinen, mutta rusetti katseenvangitsijana ehkä ohjaa silmät pois noista päälaen saumoista.

Heijastin jäi laittamatta pipoon. Muistin sen vasta, kun homma oli jo putkessa, eikun putkena, enkä viitsinyt purkaa (ja pipo tarvittiin aamuksi). Heijastinideoita kyllä pukkaa tuolta Facebookin syövereistä semmoista vauhtia, etten meinaa perässä pysyä!

Olen miettinyt paljon fleecen ekologisuutta. Silloin kun tämä likka oli nuori, käytettiin villatakkeja. Ja siihen suuntaan haluan edelleen mennä. Fleecestä irtoaa jokaisessa pesussa pienen pientä muovipalaa ja pyykinpesukoneesta se menee lopulta vesistöihin, mereen ja kaloihin. Vedenpuhdistamoista tämä pikkuhitunen siis pääsee läpi! Joissakin tilanteissa fleece tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin villa, mutta silti muovi tökkii vaatemateriaalina. Meidän perhe ei ole juuri koskaan ääriolosuhteissa (paitsi se yksi juhannuspurjehdus), niin olisi kiva valita vaatemateriaaleiksi aina luonnonkuitua. Mistä löytyisi luonnonkuituinen kangas, joka on fleecen tapainen ja ei niin kuuma kuin villa? Hengittävä, kestävä, pestävä ja kutittamaton.

Taatelikakun parempi asu

Oikein hyvää ensimmäistä adventtia!

Meidän jouluperinteeseemme kuuluu taatelikakku ja teemme aina yhden kakun pakastimeen odottamaan joulua. Maku nimittäin paranee, kun kakku saa levätä jonkin aikaa.

Tänä vuonna tein kaksi kakkua yhdestä annoksesta, sillä halusin viedä myyjäisiin vähän pienemmät kakut. (Ei makeaa mahantäydeltä tekee monista isoista vuoista epäkäytännöllisiä...) Testasin samalla uutta silikonivuokaani, joka on noin litran vetoinen. Toisen puolikkaan taikinasta laitoin vanhaan silikoniseen linnakakkumuottiini. Molemmat vuoat jäivät vähän vajaiksi tällä annoksella, mutta mielestäni kakuista tuli silti tarpeeksi suuria, noin 600 grammaisia molemmat.

Resepti oli tällainen:

250 g kivettömiä taateleita

3 dl vettä

2 dl sokeria

200 g voita (laktoositon)

2 kananmunaa

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

3,5 dl vehnäjauhoja

45 ml brandyä

Keitä pilkottuja taateleita (poista vielä kivet, jos niitä löytyy) ja vettä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia tai kunnes taatelit ovat pehmenneet. Lisää voi pieninä paloina lämpimään massaan. Soseuta sauvasekoittimella taatelit hienoksi (tämä tekee kakun rakenteesta erittäin pehmeän ja suussasulavan). Lisää sokeri. Kun massa on jäähtynyt tarpeeksi, lisää kananmunat ja vatkaa hyvin. Lisää sitten kuivat aineet, joihin on sekoitettu mausteet ja apuaineet. Lisää lopuksi halutessasi brandyä tai vaikka appelsiinimehua. Kumoa taikina kahteen pieneen vuokaan tai yhteen isoon (2 litra). Silikonivuoat olen aina voidellut voilla, mutten ole korppujauhottanut. Painavan teflonvuoan voitelen ja korppujauhotan. Paista uunissa 155-asteessa 45-60 minuuttia vuokasi koosta riippuen (tavallinen uuni 175-astetta). Valmis kakku lähinnä tuoksuu hieman brandylle, ei juuri maistu. Mutta jos vertaa brandyllistä ja tavallista versiota, niin eron ehkä huomaa.

Koristele kakku täysin jäähtyneenä tomusokeri-vesikuorrutuksella ja pehmeillä sokerihelmillä. Pikeeri (tomusokeri-valkuainen-sitruunamehu) ei käy kakun kuorruttamiseen, sillä se jotenkin kostuu eikä kovetu, kuten piparien päällä. Pakastimeen kakku kannattaa laittaa ilman koristeluja ja koristella vasta sulamisen jälkeen.

Mehevää joulunodotusta!

Konekirjottu jouluhame tytölle

Tänään oli tyttömme koulussa pikkujoulut ja pukeutumisviikon kunniaksi sai pukeutua jouluiseen asuun. Vanha punainen hame oli jo lyhyt (ja pikkusiskon käytössä), joten tein yöllä simppelin trikoohameen. Päivällä oli kyllä tarkoitus aloittaa, mutta oli ompelus kesken enkä halunnut vaihtaa saumurilankoja kesken kaiken.

Hame oli nopeaakin nopeampi ommella, mutta kirjontaan meni tunteja. Lisäksi trikoon brodeeraus on joka kerta ongelmallista. En muista laittaa kahta tukikangasta päällekkäin, ennen kuin se yksi ja ainut repeää. Eli liimasuihketta toiseen tukipaperiin ja liimaus taustalle. Silitin nurjalle myös tavallisen tukikankaan, muttei se oikein pitänyt pintaansa: kangas kupruilee. Tässä voisi käyttää pehmeää leikattavaa tukimateriaalia, mutten raaski. Käytän sitä vain paitoihin, jotka tulevat ihoa vasten. Kirjontakehänä käytin isointa mahdollista, koska kuvio oli noin pitkä, ja sekin osaltaan aiheutti ongelmia venyvän kankaan kanssa. Mutta tuli silti ihan pidettävä hame!

Kaava oli jälleen Ottobresta (1/2015), kangas tavallista elastaanitrikoota. Vyötäröllä on kuminauha ommeltuna. Seuraavaan hameeseen voisi tehdä vaikka taskut, niin tulisi näköä. Näitä vaan tulee tehtyä niin kiireessä akuuttiin tarpeeseen, ettei jää aikaa miettiä käytännöllisiä yksityiskohtia :-)

Trenditorttuu... Kinderpiirakka

Meillä yritetään nykyään leipoa vehnättömästi ja sokerittomasti. Eihän sillä tavalla synny mitenkään erityisen kaunista katsottavaa. Varsinkin kun monet reseptit jäävät littanoiksi ja värittömiksi, vaikkei ehkä kuuluisi. Mutta Halloweeniksi piti vähän säätää makeaa herkkua, niin bongasin netistä Kinderpiiraan. Minulta tämä villitys on mennyt ihan ohi, vaikka näitä on väännetty varmaan vuodenpäivät!

Ohjeen sovelsin kahdesta eri reseptistä. Tein gluteenittomista jauhoista ja käytin niitä enemmän kuin reseptissä, kun taikina näytti niin löysältä. Sokeria vähensin kolmasosalla. Vatkasin voin ja sokerin, lisäsin munat ja sitten kuivat aineet ja lopuksi sulan voin ja kuuman veden (ja sen ylimääräisen jauholisäyksen). Ihan en tuota kuuman veden lisäämistä ymmärtänyt, koska taikinaan tuli kuitenkin jo sulaa voita (joka voisi olla kuumaa). Jotenkin siis sienikakun ja "kuivan kakun" välimuoto tuo pohja. Vaniljakreemissä oikaisin käyttämällä kreemijauhetta. Suklaa on tummaa eikä maitosuklaata eikä muuten yhtään pahentanut makua! Toki siitä kindersuklaamunan imelyydestä jäädään kauas.

Kinuskikissa ja Tarun taikakakut olivat käyttämäni lähteet.

2 dl sokeria
2,5-3,5 dl glut. vaaleaa jauhoseosta
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1,5 dl kiehuvaa vettä
150 g sulatettua voita tai margariinia
2 munaa

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää kuivat aineet. Sulata voi ja kiehauta vesi. Lisää ne seokseen. Paista pohjaa pienellä pellillä noin 20-30 minuuttia 170-asteessa. (Minulla oli säädettävä uunipelti, mutta 60 cm leveän uunin pellille annoksen voi tehdä tuplana tai kertomalla aineet 0,75 eli kolmella kananmunalla.)

Vanilja-voikreemi:

160 g huoneenlämpöistä voita
2 dl vaniljakreemijauhetta
4 rkl kermaa

Vatkaa voi vaaleaksi. Lisää kreemijauhe ja vatkaa. Lisää kerma ja vatkaa tasaiseksi.

Suklaakuorrute:

200-250 g tummaa suklaata
50 g valkoista suklaata

Lyhykäisyydessään paista pohja valmiiksi ja anna jäähtyä. Vatkaa kreemi valmiiksi ja levitä pohjan päälle. Laita jääkaappiin suklaan sulattamisen ajaksi. Sulata molemmat suklaat käyttökuntoon ja laita vaikka pursotuspussiin. Tumma suklaakin jähmettyy äkkiä viileän kreemin päällä ja levittäminen kannattaa tehdä pieni alue kerrallaan. Sitten nopeasti valkosuklaa päälle raidoiksi ja vedä raidat hammastikulla tai terävällä veitsellä vuoroin vasemmalta ja oikealta. Ei kannata tikuttaa liian syvään: pintaan jää uurteita, kuten minulla. Tarkoituksena olisi saada pintaan suklaamunamainen rapsakka pinta, siksi suklaaseen ei lisätä kermaa tai voita.

Lopulta maku oli ihan jees (lapset tosin rakastivat), mutta jauholisäys ei olisi tarvinnut olla niin suuri. Tuli nimittäin hieman kuivahko pohja. Jos jaksan, niin testaan uudelleen. Mutta mieluummin voisi tämäkin piiras olla jauhoton ja vähäsokerisempi. Ja tietysti ilman valkosuklaata, kun ei se vaan sovi laktoosi-intolerantille. Myös kreemin irtoaminen pohjasta otti päähän. Siis leikkaamisvaiheessa. Lämmin terävä veitsi jääkaappikylmälle piiralle tuotti nättejä paloja, mutta hetken päästä leikatessa täytteet liukuivat minne tahtoivat.

Kokeilen seuraavaksi pohjaksi varmaan mantelijauhe-karppisokeri-yhdistelmää. Voimakkaampi kaakaonmakukin olisi poikaa. Mutta ei se kinderpiiras sitten enää ole :-D

Kristallikoristeinen trikoohame tytölle

Hyvää marraskuuta!  Tein lahjaksi 6-vuotiaalle tytölle hamosen. Helma on kello ja vyötäröllä resoria. Tämä joulunpunainen (nyt saa jo puhua joulusta) trikoohame sopii ympäri vuoden pidettäväksi, mutta tuo kaivattua väriä loppuvuoteen.

Hameosa on elastaania sisältävää trikoota, jonka kutistin ennen ompelua. Helmaosa on kahdesta kappaleesta. Lantion kohdalle hameeseen ompelin framillonnauhaa lantion ympäryksen verran (tämä oli arvio, sillä minulla ei ollut tytön tarkkoja mittoja). Resori ommeltiin ensin renkaaksi ja sitten oikea puoli hameen oikeaa puolta vasten ja yhteen. Sitten resori käännettiin kaksinkerroin. Neulasin resorin huolellisesti ja tikkasin ompelukoneen yhdella taso-ompeleella niin, että vasen neula kävi aina hamekankaan puolella ja muutoin ommel oli resorin päällä. Tuli ihan ok, mutta vähän resori jäi kupristelemaan. Mutta olen päättänyt, että tulen toimeen ilman peitetikkikonetta jo ihan tilanpuutteenkin takia. Tulenhan? Nurjaltakin puolelta lopputulos oli aika hyvä. Ainakin tämä on litteämpi ratkaisu kuin ommella resori suoraan kaksinkertaisena helmaosaan.

Kaavat löytyivät Ottobresta (4/2012). Helmaan lisäsin pari senttiä pituutta ja vyötärön kavensin sopivammaksi. Koko on suurinpiirtein 116. Tähän malliin menee paljon resoria (korkeus 20-25 cm), mutta on kätevää, kun helman runsas rypytys vähän laskee lantiolle, eikä jää vyötärölle. Paitaa voi silloin pitää helman päällä.

Helman koristelin pienellä sydämellä. Hankin nimittäin Hot Fix -laitteen ja sillä saa hurjan kätevästi Swarovski-kristallit vaatteeseen kuin vaatteeseen! Tai vaikka mukiin. Tai silmälaseihin. Elämä on yhtä blingblingiä tästä eteenpäin!

Tämä sydän tosin kiinnitettiin silitysraudalla. Sommittelin kuvion kristallien kiinnityskalvolle, kalvo hameen päälle, leivinpaperia vielä päälle ja painoin silitysraudalla joitakin sekunteja. Annoin jäähtyä ja otin kalvon pois. Nyt vaan odottelen käyttäjäkokemuksia miten kristallit pysyvät pesussa :-)

Helmat hulmuamaan!

I made this little full circle jersey knit skirt for a gift. At hemline there is a heart made of Swarovski crystals. Pattern is from Ottobre Design -magazine.

Lämmin kauluri neuloen

Nuoremman tytön takki jää kaulasta avonaiseksi, jos ylänappi on auki. Napin taas ollessa kiinni, takin villa kutittaa. Tein pehmoisesta merinovillalangasta kaulurin.

Langan (Palino Hjertegarn) käytin kaksinkertaisena, kun oli sopivasti kaksi ylijäänyttä kerää. Puikot olivat ehkä nro 6... Kun näitä tekee nopesti, eikä mitään laita ylös, niin näköjään unohtaa samantien. Napit löytyivät varastosta ja ovat eriparia, mutta silloin tietää kumminpäin pitää kauluri laittaa! Napit ovat nimittäin vähän vinosti kiinnitetty, että kauluri istuu paremmin kaulalle.

Mallin löysin Ravelrystä (Quick Cabled Cowl). Oli muuten vaikea keksiä englanninkielistä nimeä kaulurille... Taisin kutoa vähän pidemmäksi kuin ohjeessa, siis enemmän palmikon kiertoja. Halusin kaulurin olevan tarpeeksi löysä, ettei kutita niin helposti. Nyt on kaula lämmin ja asukokonaisuus tytölle mieluinen!

Enkelinsiivet metallilangasta ja höyhenistä

Tytöt laulavat kirkkokuorossa ja Mikkelinpäivänä oli tarvetta enkelinsiiville. Oli meillä askartelukaupasta ostetut perhosensiivet, mutta voi sentään miten rikkinäiset olivat. Enkä lähtenyt korjaamaan sukkahousukangasta, sillä siivet olivat vääntyneet myös keskikohdastaan.

Mies taivutteli rautalangasta (ehkä 2 mm paksua halkaisijaltaan) enkelinsiivet piirtämäni mallin mukaan. Sitten päällystin langan jonkinlaisella kangasteipillä tai eristysteipillä - sitä mitä jääkiekkomailan lapaan kääritään. Siivet tehtiin yhtenäisestä rautalangasta ja alku- ja loppukohta jäi tuohon keskiosaan piiloon.

Leikkasin tyllistä sopivat palat kumpaankin siipeen ja kuumaliimalla liimailin paikalleen. Ylimäärisen tyllin leikkasin pois ja painoin kankaan metallilankaa vasten, kun mies oli pursottanut sopivan määrän liimaa. Ei se paljoa polttanut. Toiselle puolelle liimasin myös tyllin. Sitten varmistin reunat vielä ompelemalla käsin ompleulangalla. Tämä ei ehkä olisi tarpeen, jos tietäisi että kuumaliima pitää, mutta en ole vielä löytänyt täysin pitävää kuumaliimaa.

Sitten sommittelin pääsiäiskoristeista löytyneitä höyheniä ja sulkia paikalleen.

Vähän ankealta näytti. Oli lauantai-ilta ja kaupat ihan taatusti kiinni. Mitä minä tuohon nyt liimaisin? Pitsiä? Lisää tylliä? No onhan meillä höyhentyynyt sohvalla! Nopea Googlaus, että saako vielä Ikean tyynyjä uusia, jos koko tyyny leviää lattialle tai sisältä paljastuukin höyhenpurua? Hmmm... aika pieniä höyheniä löytyi, muttei sentään untuvaa. Päädyin sitten liimaamaan aina muutaman höyhenen kerrallaan, kun olin ensin pursottanut liimaviivan tyllin päälle. Ei ole liimailusta kuvia, sillä jo aivastuksen pidätteleminen tuotti työtä.

Tähän pisteeseen sain työn illan hämärissä. Huomenna ehtisi vielä jatkaa...

Ompelin kuminauhat lenkiksi ja pujotin siiven yli. Kiinnitin saumakohdat vielä muutamalla pistolla siipiin kiinni ja koristelin keskikohdan parilla sulalla. Aika kivat ja kevyet siivet tuli! Nyt voi ne sukkahousuperhossiivet ehkä heittää peuranpelättimeksi...