Raitapaitaa reilusti

Peruspaitoja olen tehnyt vähän eri kaavamalleilla milloin kenellekin. Raitapaidan tein kummipojalle, jolle äiti toivoi reilunkokoista helposti puettavaa paitaa. Raitakangasta löytyi vielä laatikonpohjalta. Se on 100% puuvillaa ja ostin sitä aikoinaan vauvan vaatteisiin elastaanittomuuden takia. No eipä tullut tehtyä, kun tyttöjä oli molemmat vaavit ja äidillä ei ole ongelmaa käyttää vaaleanpunaista :-D

Kaavana D-mallinen paita Ottobresta, koko 134. Tosin lopulta päädyin kaventamaan paitaa hieman sekä hartioista, että miehustasta ja samalla lyhensinkin. Kaula-aukkoa ehkä suurensin kokoon 142, mutta en muista varmasti. Pienen punaisen kirjani merkinnät on joskus jälkikäteen kovin vaikeasti tulkittavissa... Hihatkin olisivat olleet 10 senttiä pidemmät: lyhensin niitäkin. Poika ei ole D-kokoa, mutta ajattelin josko niin olisi saanut sopivan reilun paidan helposti. Mutta paremmin toimii, kun käyttää vaan seuraavaa kokoa ja kiinnittää huomiota hihan leveyteen ja pituuteen.

Hihansuut päärmäsin Husqvarnani ompeleella nro 6. Tehosteeksi kaula-aukkoon laitoin oranssin resorin, mutta se vähän venähti käyttäessäni tuota samaa ommelta. Kaula-aukossa kyllä yleensä toimii kaksoisneulakin, joten jatkossa käytän sitä.

Poikien vaatteita tulee jatkossa näkymään enemmänkin: tuttavapiiriin syntyi ystävänpäivänä peräti kaksi poikaa!! Mä olen jo niin ihastunut noihin Valentinuksiin, vaikken ole kuin kuvia nähnyt :-)

Käyttövaatetta kouluun: jegginsit

Koululainen kasvaa ihan kohisten. Akuuttiin housupulaan olen hamstrannut kankaita ja vihdoin sain yhdet housut valmiiksi. Tytön lempihousuiksi on valikoituneet erilaiset jegginsit ja bikerit.  Ne ovat usein jotain neulosta ja siksi varsin mukavia pitää toppahousujenkin alla. Neulos vaan kuluu nopeasti ja kutistuu kuivausrummussa yllättäen. (Aina siis ei ole tarkoitus rummuttaa tiettyjä vaatteita, mutta joskus nekin vaan löytyvät rummusta!) Jegginsit näyttävät housuilta enemmän kuin legginsit, jotka meillä lasketaan pidettäväksi jonkun toisen vaatekappaleen alla. Siksi on niin kiva tehdä helppoja ja nopeita kouluhousuja, kun ne käyvät paitojen, tunikoiden ja vaikka mekkojenkin kanssa.

Näiden jegginsien malli on Ottobresta 4/2015 ja kangas Kankaita.comista. Tytön koko on edelleen 110 tai 116 leveysmitoista, mutta pituutta saisi olla 128. Niinpä otin nro 9. Hippy Baby -kaavan (koot 74-122) ja vain pidensin lahjetta. Valitsin kuitenkin tuon 122, kun lantion mitta näytti menevän siihen parhaiten. Ohjeena oli ommella saumat tavallisella suoralla ompeleella kevyesti venyttäen. Hyvin tuntui toimivan! Sauma ei jäänyt kupruilemaan ja toistaiseksi saumat ovat pitäneet kutinsa käytössäkin. Toki huolittelin silityksen jälkeen saumanvarat yhteen saumurilla ja osan vielä päällitikkasin.

Tikkauksilla tuodaan malliin housumaisuutta ja korostetaan kankaan pohjaväriä. Valitsin mustaan kankaaseen luonnonvalkoisen puuvillatikkauslangan. Kuvittelin tilaavani koneompelulankaa, mutta tulikin käsintikkauslankaa ja puuvillaisena. Toimi silti koneessakin. Puolassa käytin polyesterilankaa. Nyt jännitetään miten lanka kestää pesuja! Piston pituus oli ehkä 3,5-4: tikkausta ommellessa myös venytin kangasta aivan kevyesti ja lopuksi höyrytin ne.

Ompelujärjestys oli: etukulmat etukappaleeseen, tikkaus. KE-sauma, tikkaus. Takakaarroke kumpaankin takakappaleeseen, tikkaukset. Taskujen yläsauma, ompelu paikoilleen, tikkaukset. KT-sauma, tikkaus.Etu- ja takakpl päällekkäin, ompele sivusaumat, tikkaukset.  Lahkeiden sisäsaumat. Vyötärön ompelu kuminauhalla. Lahkeensuiden ompelu. Näin saa tuon pitkän sivusauman tikkauksen tehtyä järkevästi, kun kapean lahkeen pujottelu ompelukoneeseen olisi mahdotonta. Sama järjestys olisi polvipaikkaa tehdessä: pitää purkaa jompikumpi sauma, jotta paikan saa siististi.

Lukuisten tikkausten takia lankoja joutuu koneessa vaihtelemaan koko ajan. Olisi kätevää, kun voisi nuo muut saumat tehdä toisella koneella. Saumuri leikkaa sauman liian kapeaksi, jos haluaa tikkauksen osuvan sv:n päälle. Pitää kehitellä jotain...

Housut eivät aivan istu: veikkaisin syyksi tuota "taapero"-kaavaa, vaikka kuinka mittailin isompaan kaavaan ja totesin, että siinä koko 128 olisi ihan säkki.  Tai vain liian iso koko ylipäätään. Jegginsit saisivat kuitenkin istua pepusta ja haarasta justiinsa, eikä mitään lökäefektiä tarvita. Edustassa on nyt siis väljää: ehkä lantion ympäryyteen ei tarvitse trikooneuloksessa varata mitään väljyysvaraa. Seuraavat pöksyt teen varmaan koon 116 leveydellä, mutta pituutta on sitten jo 134!

Musta on värinä neutraali, mutta ekaluokkalainen ei vielä "vaadi" hillittyä alaosaa. Siksi vähän haaveilen tekeväni läjän jegginsejä eri väreissä: vaaleanpunainen viininpunaisilla tikkauksilla olisi pirteä!

Älypuhelinlapaset lapselle

Nykyään vaaditaan lapasiltakin paljon:

• pidä käyttäjän kädet lämpimänä
• näytä hyvältä
• älä nyppyyny liian nopeasti
• kestä pesua
• ole käytännöllinen myös älypuhelimen kanssa

Viimeiseen kohtaan löytyi ratkaisu netistä, Yhteishyvän sivuilta. Alkuperäinen ohje oli miehen käteen sopiva, mutta nämä lapaset tein 7-vuotiaalle sopiviksi.

Lapasten alle mahtuu kosketusnäyttösormikkaat, jos löydän sellaiset lasten koossa. Kokeilin jo metallisen kirjontalangan kirjomista naisten hanskojen etusormeen ja peukaloon, mutta peukalon kirjonnan tulisi olla aika suuri, että toimisi. Jatkan harjoituksia.

Hyvin toimii siis paljaalla kädellä ja lapaset ovat lämpimät. Ranteet olisi voinut neuloa pidemmiksi, jos käyttää ilman sormikkaita. Lempivärinen lanka on 7 veljestä.

Taisin luoda 36 silmukkaa, kun alkuperäisessä ohjeessa on 50 silmukkaa. Suhteessa pienensin muita silmukkamääriä. Lisäksi etusormen aukon jälkeen kudoin yhden setin vähemmän kerroksia kuin aikuisten lapasessa eli "neulo kerrokset 8-13, jonka jälkeen neulo kerrokset 2-11. Päätä." Tarkemmalla fiksaamisella lapasista voisi tehdä lapselle vielä kapeammat, mutta meillä riitti muutaman kerroksen poisjättäminen.

Kovan pakkasen hanskat nämä eivät ole, mutta eipä kestä puhelinkaan sellaista säätä. Neulon silti itsellenikin vähän vastaavat, vaikka enemmän olisi käyttöä näppäimistötumpuille ihan sisätiloissa :-D

Riisilisäkkeitä

Varsinaisia ruokia tässä blogissa ei ole näkynyt, mutta nyt pistän talteen pari hyvää lisuketta. Suomalaisillahan ruuan lisäkkeenä on usein keitetty peruna, riisi ja pasta. Minusta ne toimivat joskus sellaisinaan, mutta pitemmän päälle kyllästyttävät. Siksi ne pitää maustaa :)

Italialainen riisi kahdelle tai neljälle

loraus oliiviöljyä
neljäsosa sipuli
1 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja
1,5 dl tummaa pitkäjyväistä pikariisiä
4 dl kiehuvaa vettä
puolikas kanaliemikuutio
pinjansiememiä paahdettuna

Laita vedenkeittimeen vesi kiehumaan. Pilko sipuli kuutioiksi. Lorauta kattilaan oliiviöljyä ja kuullota siinä sipulikuutiot. Heitä perään mustapippuria rouhittuna, aurinkokuivatut tomaatit silputtuna ja riisi. Sekoittele hetki ja lisää kiehuva vesi ja kanaliemikuutiota. Keitä 10-12 minuttia, kunnes vesi on haihtunut. Paahda pinjansiemenet (ei liikaa niinkuin kuvassa) ja sekoita riisin mukaan tai koristele annokset niillä.

Samaa ohjetta voi varioida ihan loputtomiin. Intialaista tai thaimaalaista riisiä saa helposti, kun käyttää "maan mausteita".

Intialainen riisi kahdelle tai neljälle

loraus oliiviöljyä
neljäsosa sipuli
puolikas chilipaprika pilkottuna tai ripaus kuivattua chilirouhetta
vajaa ruokalusikallinen silputtua tuoretta inkivääriä
yksi valkosipulin kynsi viipaleina
1,5 dl basmatiriisiä
3-4 dl kiehuvaa vettä
0,5 tl suolaa
mantelilastuja paahdettuna

Laita vedenkeittimeen vesi kiehumaan. Pilko sipuli kuutioiksi ja valkosipuli viipaleiksi. Lorauta kattilaan oliiviöljyä ja kuullota siinä sipulikuutiot. Heitä perään pilkottu chili, valkosipuli ja riisi. Sekoittele hetki ja lisää kiehuva vesi ja suolaa. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan, kunnes vesi on haihtunut. Paahda mantelilastut kuivalla paistinpannulla ja sekoita riisin mukaan tai koristele annokset niillä.

Viime vuosi kuvina kädentöiden kannalta

Oikein ihanaa Uutta Vuotta 2016 lukijat!
Kokosin pienen koosteen vuodesta 2015, kun niitä on niin kiva lukea muidenkin blogeista. Vähän niinkuin henkilökohtainen Pinterest ilman sen kummempia selityksiä :-)

Mitä tein ommellen...

Mitä putosi puikoilta...

Mitä virkkailin...

Mitä askartelin tai tein tekniikoita yhdistellen...

Ja vielä ehdin vähän leipoakin:

Lisäksi tein muutamia juttuja, joita en ole ehtinyt blogittaa tai jotka olivat vain edellisten toisintoa eri värisinä tai eri koossa. Muutama valmis työ on myös, jotka on kuvattu ja julkaisen ne ehkä tänä vuonna. Yksi raitapaita tuonne jo pääsikin ompelutöiden joukkoon, mutta se esitellään muiden trikoopaitojen kanssa myöhemmin. Lisäksi neuleita on kesken ihan hirveästi. On niin kiva aloittaa... Enkä minä leipomisia enää kauheasti viitsi kuvata: herkut katoavat lautasilta todella nopeasti tai näyttävät varsin tylsiltä ilman sokerikoristeluja ;-) Tekisi mieli muuttaa blogi kokonaan tekstiilitöitä koskevaksi, mutta aina joskus joku synttärikakku on kiva kuvata. Ja kun on hyvä resepti, sen löytää itsekin omasta blogistaan nopeimmin! Ihanaa aloittaa uusi vuosi: on niin paljon ideoita ja ihania materiaaleja varastossa...

Nopea mekko puuvillakankaasta

Tämän vaaleanpunaisen mekon tein 2-vuotiaalle tytölle. Kiinnityksenä ei ole mitään: ei nappeja, ei vetoketjua. Nopea siis tehdä ja helppo myös pukea, toivottavasti :-)

Mekon malli löytyi Ottobresta (3/2012, malli: Kokeshi Doll). Suurin koko kaavassa oli 98 ja siihen lisäsin hieman lisää sivusaumoihin ja tein väljemmät hihansuut. Mekon kankaan tilasin joskus Ruotsista ja olen siitä tehnyt pari sisustusjuttua tyttöjen huoneeseen, mutta meidän tyttöjen vaatteeksi kangasta ei ole ollut tarpeeksi. Parivuotiaalle siitä sai vielä mekon, vaikka lisäsin helmaan pituutta. Mekko on kokonaan vuoritettu. Vuoriosa on ohutta batistia ja se on kiinnitetty alavaroihin.

Alushame sai reunaansa pitsin, että tulee vähän lisää prinsessafiilistä. Päällimekon alareuna on käännetty silitysraudalla kerran ja sitten ommeltu käyttäen 5 mm päärmäyksenohjainta eli päärmejalkaa. Alkuperäisessä mallissa taisi olla alavara tai leveämpi käänne, mutta tuo 5 mm päärme on niin siisti, ettei minusta muuta tarvita.

Hihoissa on sekä pääntiessä että kaula-aukon reunassa kuminauhat kujissaan. Mekon saa näin puettua päälle, kun on venymisvaraa.

Myös taakse tuli laskoksia ja siellä tuo kuvion kohdistus meni paremmin, kun kissa kurkistaa vastalaskoksen pohjalta.

Nyt vain uudenvuoden tansseihin helmoja hulmuttelemaan! Ainiin, ei minulla ole uutta mekkoa...

Linnalaukku

Laukut ovat aika kivoja juttuja ja joku niissä kiehtoo jo pikkuistakin tyttöä. On kiva päästä välillä vähän hulluttelemaan kankaiden kanssa. Tähän laukkuun hain inspiraatiota netistä, mutta linnalaukkua ohjeineen ei löytynyt mistään. Kun ei koskaan oikein kasva aikuiseksi prinsessaunelmiensa suhteen, on aika helppo sukeltaa pinkki-lila-vaaleanpuna-kimallusmaailmaan :-) Suunnittelu ja toteutus oli hauskaa!

Kummityttö sai pikku prinsessoilleen matkustuslaukun. Prinsessat asuvat normaalisti tietenkin isossa linnassaan, mutta linna ei voi matkustaa mummille, kummille eikä edes serkun kaiman tuttavalle. Ratkaisuksi tein linnalaukun, jossa prinsessat voivat asustella autossa ja perillä, eikä tule liian ikävä omaa ihanaa linnaa. Leikkijäkin ehkä kantaa omat lelunsa, kun on mieluinen kantoväline...

Laukku on fleeceä ja koristeina on käytetty puuvillakankaita. Eteen applikoin linnantorneja, oven, vähän muuria, köynnöstä ja tietysti vaakunan. Tukikangasta on fleecessä yksi kerros ja jokainen applikaatio on lisäksi tuettu omalla tukikankaallaan. (Ihan turhaa muuten käyttää kaksipuoleista liimaharsoa: ei pysy polyesterissä.)

Takaa laukku on hillitympi ja alleviivaa tosi hienovaraisesti kenelle laukku kuuluu...

Jotta koko aatelisväki ja heidän kotieläimensä pysyvät laukun sisällä, ompelin yläreunaan lisäpussukan, joka on helppo kiristää kiinni. Solmuja ei tarvita: puuvilla pysyy rypyssä ihan itsestään. Muutaman hetken jouduin tuumailemaan ompelujärjestystä, koska mikä tahansa vuori ja alavara ei taivu tämän tädin pääkopassa hetkessä ojennukseen. Yleensä varmistan insinöörillä "kääntyyhän tämä nyt varmasti oikeinpäin?"

Laukun sisäpuoli on puuvillalakanaa. Tuettu myös tukikankaalla. Lisäksi ompelin yhden taskulokerikon (enemmänkin olisi voinut tehdä näitä "huoneita", mutta aika loppui kesken). Laukussa on siis tarkoitus säilyttää Little People -hahmoja, joten yritin mitoittaa lokerikkoa sen mukaan.
Laukun sisällä on vielä omistajan nimi brodeerattuna oikein isolla, ettei vanhemmat sisarukset vaan ota laukkua omaan käyttöönsä ;-)

Yksityiskohtiin käytin erikoisompeleita, kun en ehtinyt etsiä mitään varsinaisia kirjontakuvia. Lisäksi kiinnitin muutan Swarovskikristallin viimeistelemään hehkeän tyylin sekä tietysti peittämään muutamat ompelumokat.

Tonttulakin tuunaus

Kunnon tontulla pitää olla kunnon tonttulakki! Kaupasta saa hyviäkin tonttulakkeja: semmoisia resorilla varustettuja ja trikoisia, mutta meillä on noita "peruslätsiä" muutama. Hätätilassa olen ne selvästi jonain vuonna kelpuuttanut, mutta eivät ne silti oranssinpunaisuudellaan ja rypistyvyydellään oikein mieltä ilahduta. Ja tonttujen pitäisi olla iloinen juttu! Siis tuunaamaan...

Ajattelin ekologisuuden nimissä parantaa vanhaa, etten ostaisi lisää kangasta tai uutta lakkia. Pelkkä oranssinpunainen kasvojen lähellä ei oikein imartele meidän perheen jäseniä, joten kaivoin valkoiset villalangat esiin: kyllä lakista saa vielä ihan kivan valkoisella kuorrutteella! (Pätee muuten rumiin pipareihinkin. Siis kuorrutelisäys. Ei villalanka.)

Kokeilin popcorn-virkkausta (engl. puff stitch) tuohon reunaan ja tuli raikas lisäys vanhaan myssyyn. Tein kylläkin ehkä virkkauksen oikeasta puolesta nurjan (tai toisinpäin)... Joka tapauksessa eri tavoin kuin parissa videossa joita katselin, koska silmukat asettuivat mielestäni paremmin.

1. Virkkaa 4 ketjusilmukkaa. Käännä.
2. Virkkaa 4 kiinteää silmukkaa. Käännä.
3. Virkkaa 3 kjs. Tee popcorn-rypäs pylväiden avulla:
*Ota lanka koukulle, vie kiinteän silmukan läpi, ota lanka koukulle, vedä läpi, ota lanka koukulle, vedä kahden silmukan läpi* (koukulle jää 2 silmukkaa). Toista *.* vielä 4 kertaa: puikolle jää 6 silmukkaa ja ota lanka koukulle ja vie kaikkien silmukoiden läpi. Virkkaa 1 ks seuraavaan ks:aan. Toista *.* niin monta kertaa, että koukulla on 6 silmukkaa ja vie kaikkien silmukoiden läpi, tee 1 ks. Käännä.
4. Tee yksi kjs. Tee neljä ks. Käännä. Toista kerroksia 1-4 kunnes lumipalloreuna on sopivan mittainen. Sopiva mitta on, kun vähän venyttää virkkausta ja katsoo, että se riittää lakin ympärille ja on mukava pitää päässä. Tällä tavoin saa myös liian ison tonttulakin saa sopivammaksi, kun virkkuusta tulee joustinreuna.

Koukkuna 4,5 ja lankana kaksinkertainen Drops Baby Merino. Kivan pehmeä lumipalloreunus tuli ja kelpasi tontulle :-)

Peikkotyttö ja peikon korvat

Tonttujen ja peikkojen laulullinen tanssiesitys saa huomenna päivänvalon heti aamutuimaan koulun joulujuhlaesityksessä. Äiti väkersi naapurinpojalle korvat ja hännän sekä omalle tytölle mekon korvien lisäksi.

Paikallisesta kangaskaupasta hain säkkikankaan palan 1,4 m ja siitä nopeasti saksin vähän kainalosta pois ja palan helmasta. Sitten kaula-aukkoon muotoa ja sovitus. Kutittaa! Aijaha, selvä juttu, tarvitaan vuori. Otin tilkkulaatikosta pilalle menneet kaulukset (kankaassa oli värillistä nukkaa kudottuna eikä niitä voinut käyttää tilausmekkoihin) ja tikkasin ne kaula-aukkoon. (Laulussa tontut harmittelevat juhla-asun puuttumista, joten peikoilla siis selvästi on juhlavermeet päällään. Siksi nämä valkoiset kaulukset pääsivät tilkkulaatikon uumenista hyötykäyttöön. Ei kannata koskaan heittää mitään tärkeää pois!) Sitten suorakulmainen batistipala kauluksen päälle ja reunoista kiinni. Sitten vasta leikkasin kaula-aukon batistiin ja ompelin takahalkion reunat ja käänsin batistin nurjalle puolelle. Vuori ulottuu vähän vyötärön alapuolelle.

Idean vuorin ompeluun sain hölmöläisen akalta, kun hän teki paitaa ukolleen ja unohti siitä kaula-aukon. Ukon sovittaessa paitaa, akka huomasi virheensä ja alkoi paukuttaa ukkoaan päähän jonkin sortin taikinanuijalla, jos kankaaseen olisi kulumalla syntynyt reikä. Onneksi naapurikylän viisas mies sattui paikalle ja hän käytti saksia apunaan. Loistava idea! Ukkoparan henki säästyi ja paitaan syntyi pään mentävä reikä. Tarina jatkuu. Akka innostui ja saksi vähän isomman aukon, kun se kävi niin helposti. (Ymmärrän häntä: itse kauhon joskus riisipuuroa lautaselle aikamoisen läjän, koska se on niin kivaa. Se yltäkylläisyyden fiilis on jotenkin hienoa!) Paita oli lopulta riekaileina lattialla, eikä ukko saanutkaan uutta paitaa. Mutta henki säästyi ja kokemusta karttui! Ekaluokkalainen nauttii näistä hölmöläistarinoista, tavallaan. Pitää heitä ihan kaheleina.

Vuorin saumat ompelin myös ja kiinnitin hihoista päällikankaaseen. Muuten vuori liehuu vapaana ja on vähän hankala pukea muiden vaatteiden päälle, kun tarttuu kiinni. Satiini olisi siinä mielessä toiminut paremmin, mutta ei peikolla niin hienoa materiaalia ole... Tämä säkkikangas roskaa ja haisee tosi aidolle! Takana on kiinnityksenä iso nappi, joka on tietysti violetti.

Taakse olin jo aiemmin neulonut i-cord-tekniikalla villahännän. Tyttö sai punaisen rusetinkin juhlan kunniaksi. Pojan häntä on vähän hillitympi ja eri langasta. Molempien tupsu on 7-veikkaa, jota löysin pitkästä aikaa ruskeana: tumman suklaan väristä ja maitosuklaan väristä. Tummempi lanka on muuten Olafin käsiä varten, jota parhaillaan virkkaan... (Olaf on se Frozen elokuvan kesää rakastava lumiukko: mahtava tyyppi!)

Hännän sisällä on sähköjohtoa, jotta häntään saa elävämmän ilmeen taivuttamalla sen kivaan asentoon. Kiinnityspäässä johto on pyöryläksi taivutettu, ettei vahingossakaan pistä peikkoa. Irtohännän voi kiinnittää kahdella hakaneulalla. Tyttöpeikon häntä on kuvissa hakaneuloilla, mutta myöhemmin ompelin sen asuun vähän piiloon takalaskokseen. Korvat tein fleecestä, laitoin pari kerrosta tukikangasta ja ompelin korvan eteen vapaakirjonnalla vähän korvakäytävänmallia. Sitten nurjat puolet yhteen ja aukko kääntämistä ja pannan pujottamista varten. Reunatikkaukset ja aukko kiinni käsin. Eripariset tuli, mutta niin korvat ovatkin. Katso vaikka omiasi. Pojan panta on kangaspäällysteinen ja tytöllä tavallinen muovipanta. Tytön tukka krepataan ja panta jää sinne toivottavasti aika piiloon.

Kevään mekko-ompeluista jäi juuri sopivan raikkaita tilkkuja tähän käytettäväksi. Leikkasin palat harkkosaksilla ja käytin 2-puoleista liimaharsoa tukena. Ompelin reunoista kiinni suoraompeleella. Vyötäkin mallailin asuun, mutta jätimme sen sitten pois. Peikkotyttö tykkää vähän vapaammasta asusta!

Kokeilin ensi tehdä peikolle korvat soft clay-massasta. Niistäkin tuli ihan kivat, mutta ovat jo pelottavan aidonnäkäiset. Meitä alkoi tytön kanssa ihan ällöttää... Ne eivät myöskään pysy päässä yhtä hyvin kuin hiuspantaan pujotetut korvat. Mutta kunhan tulee taas jotkut naamiaiset, niin nekin korvat pääsevät kunnolliseen testiin. Ja ehkä tänne blogiinkin.

Valkoinen pussihihainen trikoopaita ja hame

Kummityttö sai 2-vuotissynttärilahjakseen kummitädin tekemän hameen ja paidan. Joustavaa trikoota menevälle tytölle. Hame oli siinä mielessä haastava tehdä, että kangas piti käyttää viimeistä milliä myöten. Aiemmin tein samaisesta pallokankaasta hameen, mutta nyt ei riittänyt kangas vastaavaan malliin. Onneksi täyskelloon riitti ja pituuskin on juuri sopiva.

Helman huolittelin saumurilla ja tikkasin sitten joustavalla ompeleella. Kapea kaksoisneula olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta minulla oli tässä vaiheessa punainen lankakin loppumassa! Ei tuo nurja puolikaan nyt hirveän pahalta näytä, jossei sitten pesujen myötä ala kipurtamaan. (Kummitädin vaatteissa on aina korjaus- ja palautusoikeus!)

Paita on "ikivanhalla" Ellypuseron kaavalla (Ottobre 6/2008). Kopioin sen aikoinaan omalle tytölle, mutten tehnyt kaavalla mitään ennen tätä. Pituus on 86-koon mukaan ja leveys reilusti kapeampi. Mittojen mukaan yritin tehdä ja taisi tulla juuri sopiva tällä hetkellä. Kuminauha vetää edustaa ryppyyn aika paljon ja ylimääräisen leveyden olisi silläkin saanut kursittua kokoon. Tehdään kesäpaidasta sitten vähän reilumpi ;-) Helman päärmäsin joustavalla ompeleella, kun olen kyllästynyt kaksoisneulalla ommeltujen paitojen tikin repeämiseen. Ommel vaan ei ole tarpeeksi joustava helmassa. Ja kaikista ompeleista koneessani olen maksanut, niin käytän niitä vaikkei sitten tule "kaupasta ostetun näköistä". Onko se muuten enää mikään laadun tae? Kangas on paksua puuvilla-elastaanitrikoota, josta ei näe läpi edes venyttämällä! Hassua sanoa normi t-paitakangasta paksuksi, mutta tiedätte ompelijat kyllä mikä ero on kankaalla ja kankaalla.

Hihojen kuminauhat olisi pitänyt ommella tasona. Oli aika mahdoton saada 15 cm pitkää kuminauhaa renkaana ommeltua tuohon hihansuuhun. Tein kuminauhoista lyhyemmät kuin ohjeessa, koska minusta liian isot hihansuut pienellä on hankalat. Kuvasta näkee, ettei vieläkään kiristä liikaa. Nyt hihat toivottavasti pysyvät ylhäällä käsienpesun ajan.

Mussukan ilme oli ihana, mutta saatte nyt retusoidun version :-)

Valkoinen juhlamekko tytölle 50-luvun hengessä

Joustamattoman puuvillan ompelu on ihanaa :-) Saumat, kohdistusmerkit ja tikkaukset menee just eikä melkein eikä tarvitse tuskailla sopivien ompeleiden kanssa, kuten trikoovaatteissa. Ja kun vielä saa vaatteeseen muotoa muotolaskoksilla ja tukikankaalla ryhtiä, niin A vot! Tämä mekko on tehty reikäkirjotusta puuvillabatistikankaasta ja vuoritettu hihoja lukuunottamatta ohuella batistilla.

Vanhemman tytön kuoron esiintymisiin tarvittiin vaalea vaate päällepuettavan enkelikaavun takia. (Minusta on kivempi, ettei alla olevat vaatteet kuulla läpi liikaa.) Mekkoon halusin ryhtiä, mutta kuitenkin tyttömäistä svingiä. Siksi etsin kauluksellista kaavaa. Malli löytyi Suuresta käsityölehdestä 5-6/2013 nro 16. Pidensin kokoa 122 miehustasta 2 cm ja helmasta 12 cm. Ohjeeseen kuuluvaa tyllialushametta en vielä tehnyt. Jos teen, ompelen ihan erillisen moneen mekkoon sopivan hamosen.

Ompelin ensin koko miehustan valmiiksi napinläpiä ja nappeja vaille valmiiksi. Vuoritin siis muut osat paitsi holkkihihat. Hihoihin tuli reunaan lyhyt pätkä kuminauhaa, mutta varsinaista joustoa niissä ei ehkä tarvita: olisi siis pelkkä rypytys riittänyt.

Vyötärön rypytykset tein ruffler footilla. Meni aika näppärästi, kun laski halutun pituuden ja kokeili koetilkulla mikä tikinpituus ja ruuvinkireys on sopivin (laskoksen syvyys oli pienin mahdollinen ja tikki 5 mm). Alushameen rypytin samoin. Sitten ompelin molemmat helmaosat miehustaan yhdellä ompeleella. Rypytetyt koetilkut ovat muuten mainiota materiaalia lasten omiin ompeluksiin...

Mekon ohjeessa oli helma huoliteltu muotoonleikatulla kaitaleella. En jaksanut ja halusin säästää kangasta toiseen mekkoon, joten käytin 5 mm päärmäysjalkaa. Silloin ei tarvitse kuin silittää 4 mm käänne ja kone hoitaa loput: ei neuloja, ei harsimista. Mies ehdotti, että hän voisi ommella helman! No, totuuden nimissä pari harjoituskertaa tämäkin lisäväline tarvitsee ;-)

Mietin vielä ompelenko satiinivyön kiinni mekkoon, sillä nauhaa vaihtamalla mekon ilmettä saisi kätevästi muutettua. Takaa nauha nousee liian ylös, jos sitä ei kiinnitä, mutten tiedä haittaako se. Voihan nauhan solmia vähän löysemmälle, niin ei nouse niin paljon.

Neulottu sydänpallo

Pikkuinen kummityttöni sai syntymäpäivälahjakseen tämän neulotun pallon. Ajattelin kokeilla yhtä Arnen ja Carloksen Hesarissa vuonna 2013 julkaistua ohjetta, mutta kuva oli niin pieni, etten jaksanut. Otin vain silmukkamäärät malliksi ja tein omat sydämet.

Kokeilin uusia puisia nelikulmaisia puikkoja, eikä tullut puikkojen vaihtumiskohta ollenkaan näkyviin! Mahtavaa! Puikkoni ovat vielä tavallista lyhyemmät (ajattelin tehdä niillä sormikkaita) ja sekin helpotti neulomista. Nappiostos siis. Käytettyyn lankaan nähden olisi voinut valita vielä pienemmät puikot (valkoinen 7-veljestä on tosi ohutta). Ripustusnauhaksi löysin vielä pätkän hääkoristeluissa käyttämäämme punaista silkkinauhaa. 10 vuotta vanhaa siis...

Pallo olisi voinut olla pienempi: halkaisija on noin 9 cm. Tää onkin ehkä semmonen Statement Ball, ettei näin isoa ole kellään! :-D Vanupussikin tyhjeni tähän palloon ja seuraava pallo saa sisuksiinsa karstattua villalankaa (7-veljestä hyötykäytössä!).

Rusettifleecepipo

Nyt se on joulukuu! Päätä ei ole vielä palellut tänä syksynä, mutta tuulen takia kaipaa jo trikoosta astetta lämpimämpää pipoa. Tytölle tein sekä välikausi- että toppatakkiin sopivan pipon fleecestä ja vuorikankaana trikoota.

Koristeeksi kelpasi rusetti, vaikka ensin tyttö toivoikin jotain brodeerausta. Brodeerauksen valinta sadoista tai tuhansista kuvista vie niin paljon aikaa, että joskus on parempi vain tehdä jotain eikä istua koneella haaveilemassa ;-) Silti tämäkin tekele odotti noita päälaen muotolaskoksien ompelua iäisyyden. Olisin halunnut tehdä neliöpipon, mutta se on kuulemma vauvamainen. Äh, nytkö ei sitten kelpaa enää kaikki äidin tekemät...

Fleece on materiaalina minulle melko vieras. Minua ihmetyttää sen venyminen: toiseen suuntaan ompelu onnistuu ja toiseen suuntaan saa kupruilevaa jälkeä. Täytyy tehdä saumuritestejä, jos pitää käyttää vaikka vähän rypytyssyöttöä. Pipon ulkonäköön en ole kovin tyytyväinen, mutta rusetti katseenvangitsijana ehkä ohjaa silmät pois noista päälaen saumoista.

Heijastin jäi laittamatta pipoon. Muistin sen vasta, kun homma oli jo putkessa, eikun putkena, enkä viitsinyt purkaa (ja pipo tarvittiin aamuksi). Heijastinideoita kyllä pukkaa tuolta Facebookin syövereistä semmoista vauhtia, etten meinaa perässä pysyä!

Olen miettinyt paljon fleecen ekologisuutta. Silloin kun tämä likka oli nuori, käytettiin villatakkeja. Ja siihen suuntaan haluan edelleen mennä. Fleecestä irtoaa jokaisessa pesussa pienen pientä muovipalaa ja pyykinpesukoneesta se menee lopulta vesistöihin, mereen ja kaloihin. Vedenpuhdistamoista tämä pikkuhitunen siis pääsee läpi! Joissakin tilanteissa fleece tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin villa, mutta silti muovi tökkii vaatemateriaalina. Meidän perhe ei ole juuri koskaan ääriolosuhteissa (paitsi se yksi juhannuspurjehdus), niin olisi kiva valita vaatemateriaaleiksi aina luonnonkuitua. Mistä löytyisi luonnonkuituinen kangas, joka on fleecen tapainen ja ei niin kuuma kuin villa? Hengittävä, kestävä, pestävä ja kutittamaton.