Munkkikakku kaulittavalla suklaakuorrutteella

Vappuna meillä oli lapsivieraita ja testasin Kinuskikissan maitosuklaamunkkia. (Vappua ei oikein ole ilman munkkeja ja koska tein rosetteja jo uppopaisten, niin munkit jäi tekemättä.) Tein tällä kertaa ihan ohjeen mukaan, kun aikaa ei ollut minuuttiakaan ylimääräistä. Paitsi että vadelmien lisäksi laitoin punaherukoita pakastimesta. On muuten nykyään suosikkimarjani, koska sopii niin hyvin mm. aamusmoothieni joukkoon.

Reseptin teko-ohjeet voi käydä kurkkaamassa Kinuskikissalta, mutta laitan itsellenikin aineet muistiin.

Pohja:

4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
(2 rkl kaakaojauhetta)

Kostutus:

2 dl maitoa

Täyte:
4 dl vispikermaa
200 g maitosuklaata
300 g suomalaisia vadelmia (tuoreita tai jäisiä) (Käytin kolmasosan punaherukoita.)

Maitosuklaakuorrutus:
125 g maitosuklaata
1 ¼ dl vaaleaa siirappia
2 ½ dl tomusokeria 

Pinnalle:
raesokeria

Mutta voi olla että mokasin, sillä edellisiltana en muistanutkaan tehdä tuota kuorrutetta valmiiksi. Tein sen vasta aamulla ja kakkua syötiin jo puoli neljän maissa. Ei nimittäin oikein onnistunut tuo kaulintavaihe, sillä suklaa alkoi pehmitä nopeasti ja kuorrute tarttui silikonialustaan ja kaulimeen ja lopulta repeili... Työpöydän viilentäminen etukäteen vaikkapa kylmäpaketeilla (niitä joita nyrjähtäneeseen nilkkaan on saatavilla) voisi auttaa. Joissakin pakastinmalleissakin on sellaisia viileälevyjä, jotka on irrotettavissa. Joskus mietin että suklaatyöskentelyssä sellainen voisi olla kätevä. Tai marmorilevy pakastimeen ja sen päällä sitten kaulitsee. Mutta ei minun keittiössäni vielä ole kaikenmaailman sokerileipurivälineitä ;-)

Mutta suklaakuorrute on ihan eri tavalla muokattavissa kuin marsipaani, sillä käden lämmöllä voi "liimata" paikkauspaloja, jos sormenjäljet kakunpinnalla eivät ällötä. Tässä kakussa vaan tuo raesokeri ei peitä mokia... Ja raesokeriksi kannattaa valita pehmeämpää raesokeria, jos sitä vielä valmistetaan. Minulla oli vain kovaa raesokeria, kun se kestää pullien päällä paremmin.

Maku oli lasten mieleen. Äiti ei halua ikinä enää syödäkään koko kakkua - niin makea se oli. Mutta tumma suklaa varmaan pelastaisi tämän reseptin sokeripitoisuuden osalta (niin täyte kuin kuorrute) ja hiukan pyöreämpi kulho toisi "munkkimaisuutta" lisää. Mutta luulenpa, että tulen käyttämään maitosuklaakuorrutetta fantasiakakuissa, joissa tarvitaan paljon ruskeaa väriä. Marsipaania ei nimittäin ole helppo saada ruskeaksi ilman väriaineita ja maku on suklaakuorrutteessa aika herkku.

Hiirenkorvanvihreät tyynyliinamekot - Pillowcase dresses

Äitini teki inventaariota liinavaatekomerossa ja lopputulos oli käsittämätön määrä lakanoita ja tyynyliinoja. Ennen tyynyt olivat vissiin pienempiä, sillä muutamia molemmista päistä auki olevia tyynyliinoja päätyi kierrätykseen ja lumppukeräykseen. Kangas oli vielä ihan hyvää ja kudos tiivistä. Minä kiiruhdin pelastamaan tyynyliinoja ajatuksena käyttää niitä vaikka konekirjontojen kokeilualustoina. Mutta ehei! Mekkoiluksi tämä taas meni ja tein molemmille tytöille hellemekot.

Hyvät ohjeet tyynyliinamekkoon löytyy vaikka täältä. Tein kuitenkin aikalailla oman pääni mukaan. Tyynyliinani oli putken mallinen ja vain toisessa sivussa katesauma. Käänsin katesauman taakse keskelle ja leikkasin kainaloaukot pois (6-vuotiaan mekko: yläreunasta noin 3 cm leveä ja aukon korkeus 15 cm). Kappale on siis suora, mutta leveämmässä tyynyliinassa mekon voisi leikata A-linjaiseksi ja ommella uudet sivusaumat. Tässä vaiheessa tein koristelut valmiiksi, sillä ne oli helpompi ommella rypyttämättömään mekkoon. Päädyimme vanhemman tytön mekossa kahteen eriväriseen vihreään sydänompeleeseen. Nuorempi valitsi kontrastivärisiä pinkkejä ompeleita.

Vanhemman tytön mekossa käytin yläreunassa tyynyliinan päärmeen, mutta nuoremman mekossa leikkasin sen pois. Vanhemmalla tytöllä pujotin kuminauhat eteen ja taakse päärmeen yläreunaan, ompelin kujan ja rypytin sopivaksi. Kummatkin kuminauhan päät ompelin tiukasti edestakaisompeleella. Kainaloaukot käänsin ja samalla kiinnitin olkainnauhat yläkulmiin. Voisi myös huolitella kanttausnauhalla/vinonauhalla ja siitä saisi kätevästi solmiamisnauhat samalla. Nuoremman tytön mekossa ompelin ensin kainaloaukkojen (korkeus 12 cm) päärmeet ja sitten tein nauhakujat etu- ja takakappaleisiin. Kujaan pujotin solmiamisnauhan (vain toiselle olalle tulee rusetti), joka samalla rypyttää miehustan sopivasti. Nauhojen päihin voisi pujottaa vaikka isohkot helmet, etteivät nauhan päät luista takaisin kujaan riisuessa ja pukiessa.

Eikö ole muikea väri? Luonnossa kangas on oikein kirkkaiden koivun hiirenkorvien värinen tai neonvihreä... Hiukan kuitenkin keltaiseen taittuva, sillä ompelin kainaloaukot vaalean keltaisella langalla. (Kahdella eri kameralla yritin ottaa kuvia sisällä ja väri ei näy silti oikeana.) Nyt vain odotellaan aurinkoa ja lämpöä sekä kevyttä päivetystä iholle, että väri pääsee oikeuksiinsa :-)

"Katso! Näin tehdään sydän!"

Ommellessa huomasin, että vanhemman tytön mekon edustassa oli sittenkin reikä ja vanha kirjontakohtakin oli lähes rei'illä. Muutamalla ompeleella niitä paikkasin, mutta voisin ommella myös kangaskukkia peitoksi, mutta kun reikä on ihan keskellä. Ideoita?

Summer is on the way (has to be!) and I made two slightly different pillowcase dresses for our girls.

Keväthame ja liukumaton hiuspanta tytölle

Huhtikuu lupasi jo niin lämmintä ja pitkää kesää, että vapun jälkeiset räntä- ja raekuurot olivat aika yllätys. Mutta eivät kyllä lannistaneet kesävaateinnostusta yhtään! Ihania kuviollisia puuvillakankaita on ollut jo helmikuusta saakka odottamassa ompeluhetkeä ja nyt ensimmäiset kankaat päätyivät puolihameeksi asti. Malli on Ottobresta (3/2013) nimellä Surprise. Jujuna on, että edestä tavallinen sileä hame onkin takaa superröyhelöinen!

Kaavan olin piirtänyt jo aiemmin ja se oli kokoa 116. Tähän 3-vuotiaan hameeseen lyhensin helmasta pari senttiä sekä ompelin hameen hiukan kapeampana (molemmista reunoista pois 0,5-1 cm).

Taskun suuhun ommeltiin pitsi ja kuminauha. Vaikka lyhensin kuminauhaa, se olisi voinut olla vieläkin lyhyempi. Taskut jäivät vähän höröttämään, mutta ompahan helppo laittaa aarteet talteen. Takana olevat volangit huolittelin saumurin rullapäärmeellä alareunoistaan ja piiloon jäävät reunat kapealla yliluottelutikillä. Kaavaan oli piirretty volankien paikat ja niiden mukaan oli helppo ommella kaikki paikalleen. Volanki on yläreunastaan täsmällisen mittainen eli rypytystä ei tarvinnut tehdä. 

Vyötärölle ommeltiin kaitale ja aukosta pujotettiin 2 cm leveä kuminauha kujaan. Kiertymisen estämiseksi ompelin vielä pystysuorat ompeleet sivusaumojen kohdalle. Isosiskolle tulee lähes samanlainen hame, mutta violetinsävyisenä.

Hiuspantaan jäi runsaasti kangasta. Sitä varten leikkasin puuvillasta suorakaiteen muotoisen palan (32 x 6 cm) ja samanlaisen sametista (samettia oli vähemmän ja se määräsi kaitaleen pituuden). Sametti estää pannan liukumisen, jos nukka tulee "vastakarvaan" päähän laitettaessa. Suorakaiteet ommeltiin oikeat puolet vastakkain yhteen pitkiltä sivuilta. Käännettiin oikein päin, silitettiin. Päihin pujotettiin 8 mm leveä kuminauha (14,5 cm + saumanvarat), sovitettiin päähän, ja ommeltiin pannan päät kiinni. Jos kangasvarastot antavat myöden, panta voisi olla pitempikin. Nyt kangas loppui korvan kohdalle ja se saisi mennä taakse enemmän. Ehkä 36 cm olisi jo parempi pituus ja aikuisella ehkä 38 cm.

Näistä kankaista saisi myös kivat hellehatut. Taidankin mennä etsimään kaavoja...

Vappuasu tytölle: Prinsessa Merida

Suosikkiprinsessa on nyt Merida, koska ulkona tarkenee harjoitella jousiammuntaa. Imukuppinuolien lisäksi on jo veistelty vähän pitempiä nuolia kukkien bambutukikepeistä. Mutta asu on puuttunut ja äiti sitten vapuksi teki sopivan mekon kaappien kätkökankaista.

Kaava on oma. Koko 122 on passeli meidän 6-vuotiaalle. Etukappale koostuu kolmesta osasta ja takakappale neljästä. Mittoja otin kapeasta hihattomasta trikoomekosta ja hihan piirsin Prinsessakirjan (Grue & Watt) kaavalla . En sovittanut miehustan hiha-aukkoa hihaan ja tuli tosi nafti hiha: pyöriöön ei tullut lainkaan rypytystä ja hiha kiipeää käytössä ylöspäin. Mutta mekko mahtui päälle ja tyttö tykkää!

Kauluksen reuna on molemmin puolin huoliteltu keltaisella kaitaleella ja hihansuissa keltainen kaitale on vain päällipuolella. Leikkasin ruutukangasta täysvinoon, jolloin sitä kului melko paljon, mutta sopi mielestäni paremmin kuin ruudut suoraan. Taakse ompelin mekkovetoketjun, joka oli vyön soljen lisäksi ainoa uusi hankinta mekkoa varten. Harkitsin tarraa, mutta siihen olisi kiharat tarttuneet pukiessa...

Valmista tulee nopeasti, kun ei tarvitse miettiä kirjontojen muotoa, kokoa ja sijoitusta. Olisihan tuohon keltaiseen osaan voinut metallinhohtoisella kirjontalangalla tehdä koristeluja, mutta allekirjoittaneella oli jo vähän huono omatunto valmistumattomasta Tähkäpäämekosta ja halusin nopeasti valmista.

Vyössä on tarrakiinnitys ja solki sekä riippuvat nauhat ovat vain koristeita. Soljessa olleen piikin irrotin ennen vyön tekoa. Joskus kaupoissa oli sellaisia pyöreitä tai soikeita muovisolkia ilman piikkiä, mutta nyt en löytänyt.´Tuo metallisolki sopii kyllä paremmin skottiprinsessalle ;-)

Tytön kiharat tehtiin "sekatekniikalla". Käytin kiharruspatukoita, joiden ympäri hiukset kieputetaan ja itse patukka taivutetaan lopuksi, että pysyy lukossa. Sormikiharoita on myös joukossa ja muutamat suortuvat olivat papiljoteilla. Kuumalla raudalla yritin muutamia korkkiruuveja taivutella, mutta vaatii vielä harjoitusta. Noita pehmeitä patukoita voisi ostaa toisenkin pussillisen (5 kpl), sillä ne ovat hellävaraisia lasten hiuksille.

Hauskaa Vappua!

Rosetteja kevään juhliin

Täällä odotellaan jo vappua kovasti ja otimme vähän varaslähdön leivonnaisten suhteen. Rosetteja olen aina halunnut kokeilla ja nyt oli hyvä tilaisuus. Rosettiraudat lainasin anopilta ja vanhat hyvät raudat toimivat oikein hyvin.

Resepti oli yksinkertaisuudessaan seuraava:

1 kananmuna
1 tl sokeria
1 dl kevytmaitojuomaa
1 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
- päälle tomusokeria

Taikina tehdään mieluiten teräskulhoon ja öljy lämmitetään 180-asteiseksi. Rauta pidetään kattilassa jonkin aikaa lämpimässä ja kastetaan sitten taikinaan juuri ja juuri reunaa myöten. Teräskulho on siksi hyvä, että jos rauta vahingossa kuumana osuukin reunoihin, niin ei mene kulho pilalle. Sitten nostetaan öljyyn ja pidetään rauta koholla, ettei ota pohjaan. Nostetaan talouspaperin päälle valumaan. Veitsen kärjellä voi auttaa rosetin irtoamista.

Pari ensimmäistä ottivat kiinni rautaan (en ollut lämmittänyt rautaa tarpeeksi kauan öljyssä) ja sitten alkoi löytyä paistotuntuma. Perhoset irtosivat parhaiten, mutta kukan malliset ottivat kiinni. Kukassa olikin pienemmät aukot, ja voi olla etten viitsinyt lämmittää rautaa parin epäonnistumisen jälkeen tarpeeksi. Teimme myös kupin mallisia, mutta ne jäivät vähän raaoiksi. Rapsakoita ja makoisia tuli!

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja kivaa vapunodotusta!

Kirjotut pyyhkeet veneeseen

Nippu pieniä sinivalkoisia pyyhkeitä tarttui mukaan Ikeasta ja nyt sain niihin veneemme nimen kirjottua. Pyyhkeet ovat 30x50 cm kokoisia ja hain mahdollisimman ohuita pyyhkeitä. Ohuet kuivavat meriolosuhteissa vähän nopeammin kuin oikein luksuspaksut pyyhkeet.

Kirjontakehän laittaminen paikoilleen vaati silti voimia. Sormivoimani ovat kyllä aika olemattomat jatkuvien nivelkipujen takia, mutta olen ohuempaakin froteeta pingottanut. Eli aina halpa frotee ei ole ohutta :-) Taakse pingotin kehykseen mukaan tavallisen ohuen tukipaperin. Se repeytyi kirjonnan aikana ison J:n kohdalta rikki ja tein samantien paikkauksen: suihkutin liimaspraytä toiseen paperiin ja painoin repeytyneen paperin taakse. Sitten jatkoin kirjontaa. Onnistui yllättävän hyvin! En tiedä onko tuo oikeaoppista froteen kirjontaa, mutta lopputuloshan on tärkein (ja edullisuus). Froteen päällä oli tavalliseen tapaan kalvo - tällä kertaa Ultra Solvy, kun olin hukannut jonnekin ohuemman...

Kirjonta piti sijoittaa pyyhkeen sivuun raitojen suuntaisesti, mutta minun kehysvalikoimallani teksti olisi ollut kovin keskellä pyyhettä. Alareunaan en halunnut tekstiä, sillä merellä iho kuivuu ja kaikki ylimääräinen karheus tuntuisi pyyhkiessä ikävältä. Yläreuna oli siis paras vaihtoehto.

Lankana oli tummansininen polyesteri (Marathon). Hiukan teksti painuu lyhytnukkaisenkin froteen sisään. Fontti voisi olla paksumpi, mutta oli vaikea löytää sopivaa fonttia, jossa J on mahdollisimman koristeellinen ja pikku-a tuommoinen "perus-a", ei käsinkirjoitetun näköinen. Alla kuva veneen kyljestä, josta otin fontin mallia.

Isompiakin pyyhkeitä veneessä tarvitaan ja tytöt saavat marjapuuron punaiset pyyhkeet. Aikuisille olen hankkinut pari retkeilijän pyyhettä, mutta mikrokuitu ei vaan jotenkin tunnu hyvältä ajatukselta kokovartalokuivaukseen. Katsotaan sitten käytössä mikä osoittautuu suosikiksi ja toimivaksi. Nimikointi on kuitenkin paikallaan, sillä märkien pyyhkeiden kuivatus tapahtuu ties missä ja naulakoistakin pyyhkeet voivat tippua kovassa kelissä sikin sokin. Alkukaude pyyhetarve on pientä, sillä emme edes välttämättä yövy missään. Päiväretkille nyt ensin!

Purjeveneilystä perheen kanssa voit lukea täältä: Tuulten tuivertamat.

Neulottu naisten villaliivi

Aloitin viime keväänä tämän liivin teon, kun kaipasin lämmintä hartioihin ja selkään, mutten niinkään käsivarsiin. Halusin paksun langan ja isot puikot, että tulisi nopeasti valmista. Marketin lankaosastolta löytyi Novitan Siru-lankaa: villaa ja polyamidia. (Siru-nimi ei sovi tälle langalle: Möhkö voisi olla kuvaavampi...) Väri on harmaasta ruskeaan liukuva ja jonkin verran sain keriä purkaa, että löysin etukappaleisiin samat lähdöt. Malli löytyi Suuresta käsityölehdestä (3/2011).

Kappaleet valmistuivat keväällä, mutta niiden ompelu sekä kauluksen ja kädenteiden teko jäi syksylle. Eikä siinäkään kauaa mennyt, että miksihän olen siirtänyt tätäkin hommaa aina vaan eteenpäin? Napin sain ommeltua vasta nyt. Kummallista, että yhden napin ompelu voi kestää...

Joka tapauksessa nyt on lämmin kotivaate valmis. Pitkähihaisia t-paitoja voisinkin ommella alle, jos varastoistani vaan löytyisi jotain aikuiselle sopivaa kangasta...

Takin alle tämä liivi ei oikein sovi. Alimmasta kuvasta huomaa, että lanka on jo vähän nuhraantunut kainalon kohdalta. Takin alle pidettävään liiviin pitäisi tehdä istuvammat kädentiet kuin tässä mallissa. Mutta tämä toimii oikein hyvin nojatuolissa, kun neulon uusia vaatteita. (Neuletakkeja pari kesken ja kolmas aloitettu. Palmikkoliivi myös kesken sekä säärystimet, villasukat, sormikkaat...) Olisin voinut neuloa vähän pidemmän ja hiukan kapeamman liivin, mutta purkaminen on niin tylsää.

Kosteutta kestävä sipulipussi veneeseen

Purjeveneen varustelu on mielikuvissa alkanut jo aika päiviä sitten, mutta konkreettisten vaateostosten lisäksi ei ole vielä muita hankintoja juuri tehty. Itselleni veneessä tärkeintä on tietysti ruoka, uni ja vessan toimivuus ;-) Turvallisuuteen luotan vähän sokeasti: kai se pursi pinnalla pysyy ja kaatumatta, kun ei siinä ole reikiä ja köli on painava. Kaikki läpiviennit on tietysti ihan supertiivistettyjä ja puutapit valmiina joka läpiviennin kohdalla, mutta nämä ovat miehen vastuulla ja hankintalistalla.

Mulle jää mietittäväksi ruokapuoli ja tekstiilit. Aloitin näitä kahta yhdistävästä eli itsetehdystä sipulipussista. Materiaali rautakaupasta, käytetään kai linjalankana, mutta paketissa luki "Dekorationsschnur". Paksuus 1,0 mm, pituutta 50 m. Silmällä katsottuna vahvuus on lähempänä kahta milliä ja nelosen koukulla virkkailin. Ohje löytyi bambulablogista. Sähäkän pinkki tuli. Maritimistä mies tuo valkoista narua, jos vaikka omenat saavat vähemmän räikeän pussin.

Veneessähän on kosteutta, siksi tämmöinen erikoinen lankavalinta. Meillä on kyllä lämmitin ja sitä on aikomus käyttää (pysyy toimintakunnossakin paremmin), mutta vielä toistaiseksi se on korjausta odottamassa. Mitä helpommin kaikki pinnat ja materiaalit on pestävissä, sitä hauskempaa veneilykin on. Jos materiaalit luonnostaan hylkivät hometta, aina vaan parempi. Petivaatteet ovat kyllä puuvillaa, samoin useimmat pyyhkeet, mutta olen ajatellut ottaa käytetyt aina viikonloppureissujen jälkeen kotiin pesuun. Tyynyjen ja peittojen kohtalosta en vielä tiedä. Patjojen alle olen ajatellut laittaa mattojenkin alla käytettävää liukuestettä, mutta en tiedä tuoko se mitään tuuletusrakoa patjan ja vanerin väliin. Toki patjat voi nostaa pystyyn ja ilmanvaihto vie kosteutta pois. Mutta silti mietityttää...

Kuvalisäys vielä tuosta narusta, jos joku muu etsii sellaista.

Ihanan vaniljapullat

Vaniljapullat ovat minusta jotain tosi ruotsalaista, vaikka reseptin alkuperästä minulla ei ole tietoa. Mutta koska leivontaidolini Leila Lindholm on näitä ohjelmassaan tehnyt, niin ovat ne varmasti ihan Ruotsin kansallisleivonnainen :-) Ja resepti tietysti Leilalta (recept.nu hakusanaksi "vaniljbullar"). Mutta mutta! Sitten vähän guuglasin ja selvisi, että näitä tämän näköisiä pulleroita kutsutaan monella nimellä, myös solbullar ja seglarbullar. Ja tuo purje(htijan)pulla sopii meille paremmin kuin hienosti, sillä tulevana kesänä meidänkin paatti pääsee veteen ja Suomenlahtea kiertelemään! Paatista lisää toisessa blogissani: talojatarha.blogspot.fi.

Hei kuka jo söi yhden?!

Leilalla on vaniljakreemikin itsetehtyä, mutta minulla on jatkuva kiire (ompelut, puutarha, vene, lapset...) niin otin Sallisen vaniljakreemijauhetta ja vispasin sen maitoon. (Juu, ei pullaa pakko ole leipoa, mutta en minä sitä nyt kaupastakaan osta!) Tässä ensin taikinaresepti suomeksi käännettynä.

1 rkl kardemummaa jauhettuna
3 dl täysmaitoa
50 g hiivaa
1,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
150 g pehmeää voita
1 kananmuna
10-12 dl vehnäjauhoja

Tee normaali vehnästaikina liottamalla hiiva haaleaan maitoon ja lisää sokeri, muna ja kardemumma. Vispaile vähän ja lisää jauhoja noin neljä desiä. Lisää sitten suola ja rasva. Sekoita. Vaihda käsi vispilän tilalle (ellet tee koneella) ja lisää loput jauhot erissä. Anna kohota 40 min liinalla peitettynä. Leivo 16-24 pyöreää pullaa (meillä tuli noin 50 g pullia eli pieniä) ja laita pellille kohoamaan 40 minuutiksi.

Tee kreemi eli vispaa maito kreemijauheen joukkoon pakkauksen ohjeen mukaan. Tai ihan alusta asti, jolloin vältyt monelta e-koodilta.

Kreemi (iso annos, loput voi käyttää vaikka johonkin jälkiruokaan, raparperipiiraaseen tms.):

5 dl maitoa
1 vaniljatanko (tai vaniljasokeria)
1,5 dl sokeria
7 kananmunankeltuaista
1, 5 dl maissitärkkelystä
50 g pehmeää voita

Halkaise vaniljatanko ja raavi siemenet kattilaan ja laita myös tanko perään. Lisää maito ja kuumenna kiehuvaksi. Ota pois levyltä ja anna vaniljatangon liota maidossa vielä. Vatkaa sokeri, keltuaiset ja maizena ilmavaksi sähkövatkaimella. Kaada sitten maito ilman vaniljatankoa seoksen joukkoon. Kaada takaisin kattilaan ja kuumenna samalla sekoitellen. Älä keitä! (Ohje ei kerro lämpötilaa seokselle, mutta veikkaisin samaa kuin jäätelömassan teossa eli max 72 celsius astetta.) Kun seos alkaa paksuuntua, ota pois liedeltä ja kaada seos nopeasti kylmään kulhoon. Lisää voi, anna sulaa ja sekoita varovasti. Viilennä jääpedillä tai jääkaapissa/ulkona.

Virvon varvon pullat sulle! Mukavaa pääsiäisen odotusta!

Vähähiilihydraattinen limejuustokakku

Sen verran on vehnäjauho ja tomusokeri pölissyt keittiössä viime aikoina, että on jo ollut ihan pakko miettiä leivonnaisten tekoa terveellisemmin. Pääruuissa karppaajan ohje on monesti: jätä pohja pois tai korvaa se kananmunilla (esim. pitsa). Päätin kokeilla juustokakkuuni kuitenkin jotain pohjaa ja mantelijauhetta jo löytyi kaapista. Kakkupohjan resepti löytyi googlaamalla täältä.

Karppaajallekin sopiva kakkupohja:

3 munaa

1 dl makeutusjauhetta

0,5 dl mantelijauhetta

0,75 dl soijajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Munat ja makeutusjauhe (Hermesetas) vaahdotetaan ja kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään vaahtoon. Paistetaan noin 15 min 155-asteessa kiertoilmatoiminnolla (uuni: AEG). Vaikka pohja on aika tuoreen oloinen, niin se kannattaa ehkä kostuttaa jollakin (hieman makeutetulla limemehulla) tai sivellä pohjan päälle limecurdia ihan ohut kerros. Soijajauhon voisi ehkä korvata kookosjauholla, sillä se vasta sopisi limen kanssa hyvin.

Täytteeksi teki mieli jotain raikasta ja Philadelphiajuustoista (yllätysyllätys!) Resepti Arlalta täältä. Koska en kokeilua varten halunnut ostaa purkillista limecurdia (enkä tiedä onko siinä käytetty voi laktoositonta), niin tein täytteen ja päälle asettelin väriä tuomaan keväisen vihreitä kiiwejä. Juhlatarjottavaan curdtahnan voisi tehdä itse ja saisi varmasti laktoositonta. Lisäys 2.6.2014: täytteeseen lisäsin 2 limen mehun ja kuoren, koska en tehnyt kiillettä.

Tässä puolikas täytemäärä - riittää neljälle tai kuudelle herkuttelijalle

1 dl laktoositon vispikermaa

200 g turkkilaista jogurttia 10 %

175 g Philadelphia maustamatonta laktoositonta tuorejuustoa

35 g sokeria tai makeutusjauhetta (alkuperäisessä ohjeessa sokeria on 1 dl eli n. 98 g)

1,5 tl vaniljasokeria

3 liivatelehteä
(Lisää kahden limen mehu, jos et tee kiillettä.)

Lopuksi vielä kiilteen ohje, jos vaikka joku kaipaa kevätkakulle myös upeaa ulkonäköä :-)

Kiille:

400 g lime curd-tahnaa

2 limen raastettua kuorta ja mehu

(1 liivatelehti)

vihreää elintarvikeväriä

Pelkkä curdtahna (kaupan) on sen verran löysää, että tuo liivatelehti voi olla paikallaan. Eli laita se likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Kuumenna tilkka limemehua ja sulata liivatelehti siihen. Kaada seos limecurdtahnan joukkoon samalla sekoittaen ja lisää haluamaasi elintarvikeväriä, limemehua ja kuoriraastetta.

Kakusta tuli todella "limekäs" ilmankin kiillettä eli sopii hyvin raikkaan kakun ystäville. Mantelipohja taas on hyvin huomaamaton verrattuna vaikkapa keksipohjaan

Neulottu lasten villamekko

Tämän siksak-mekon malli miellytti sekä tytärtä että äitiä viime kevään Novita-lehdessä (kevät 2013, malli nro 73). Ostin samantien langat, mutta neulominen pääsi alkuun vasta viime lokakuussa (muistaakseni). Malli oli kuitenkin helppo ja kun koko ajan kavennettiin silmukoita, niin neulominen vain nopeutui. Loppujen lopuksi tein hiukan ohjetta pidemmän helmaosan, mikä vähän vääristi mekon mittasuhteita, mutta hoikalla tytöllä sitä ei ehkä niin huomaa. (Oli vähän vaikea mittailla keskeneräisen työn pituutta, koska vasta höyryttämisen jälkeen mekko asettui kutakuinkin sileäksi.) Työ on tehty koon 122 mukaan, mutta mahtuu varmaan aika paljon pidempään.

Lankana Novita 7 Veljestä (vaaleanliila 721) ja 7 Veljestä Raita (kirjava pastelli 825). Puikot nro 4 pyöröpuikot, pituudet 80 cm ja 60 cm. Kokeilin 4,5-puikkojakin, mutta tuli jotenkin vetelä ja kovin reikäinen pinta.

Kädentien ja kauluksen reunoissa on muutama kerros ainaoikeaa.

Helma on siksak-neuletta, jota neulotaan vuorotellen lilalla ja raitalangalla (tai tarkemmin 2 lilaa, 4 raitaa, 4 lilaa, 2 raitaa). Alussa loin 256 silmukkaa, mutta koska puikkoni olivat puoli numeroa pienemmät kuin ohjeessa, niin silmukoita olisi voinut olla helmassa yksi mallikerta enemmän (16 s).

Linnakakku prinsessoille ja ritareille

Jäätelölinnakakun sorruttua piti aloittaa jälleenrakennus. Koska nyt kumminkin itse tykkään juhlissa enemmän täytekakuista kuin jäätelökakuista, niin seuraava yritys tapahtui lämpimämmällä kakulla eli marsipaanikuorrutteisella täytekakulla. Tyttömme täyttävät vuosia vajaan kuukauden sisällä ja sukulaiset ja kummit kutsuttiin yhteisiin 6- ja 3-vuotisjuhliin.

Aloitin koristeista, jotka kuitenkin viimeistelevät sen tavallisen pyöreän tai kulmikkaan kakun. Youtube tuli avuksi ja sieltä löysin linnojen rakennusohjeita. Linnaan kuuluu tietenkin torni ja meillä tietysti Tähkäpään tornia apinoiva rakennelma. Toiset leipurit tekivät tornitkin kakusta, mutta sen verran on tullut muotokakkuja tehtyä, että koen sen vähän liian työlääksi (koska hyvä kakkupohja on kuohkea ja vähän kostea, osiin leikattu ja välissä täytettä, niin ei se silloin ole paras materiaali askarteluun). Toinen vaihtoehto on päällystää pahvirullia sokeritaikinalla tai marsipaanilla --> syötävän materiaalin väärinkäyttöä. Miksei sitten yhtä hyvin nosta kakun oheen legolinnaa tai muovitornia?

Löysin kuitenkin "syötävän stryroxin" eli Rice Krispy Treatsit. Voi ja vaahtokarkit sulatetaan miedolla lämmöllä vaikka mikroaaltouunissa ja riisimurot sekoitetaan joukkoon. Tämä massa sitten laitetaan vuokaan tai muotteihin ja annetetaan hieman asettua. Valmiit palat voi päällystää esim. sokerikreemillä ja marsipaanilla.

Käyttämäni ohje oli täältä eli Pionilaaksosta. Maku on tosi karkki ja täysin päinvastaista ravintosisällöltään kuin normaali hyvä ruoka. Mutta hei, kerran täällä vaan eletään ja tosi harvoin voi viettää synttäreitä, joissa on linnakakku! Muottina käytin metallista muffinivuokaa ja silikonista runebergintorttuvuokaa, joka on muuten koko vuoden ihan alikäytössä.

Massa painellaan voilla voidelluin sormin ja lusikan avulla tiiviiksi voideltuihin muotteihin. Myös erilaisten hahmojen muotoilu vapaalla kädellä saattaisi onnistua, mutta hieman irtonainen, joskin tahmea massa on hyvä tiivistää, jos sitä käyttää kakunteossa.

Massan saa irti silikonivuoista painamalla. Metallivuoasta lähti kevyesti painamalla ja pyöräyttämällä massan päältä.

Painoin karkkitikkaritikun (grillivartaat kävisivät myös) kahden tornipalan läpi ja hiukan tasoittelin liitoskohtaa sormilla painamalla. Sokeri-voikreemin levittelin päälle.

Marsipaanin kaulitsin ja tein veitsellä tiilikuviota. Sitten vain rullasin marsipaanin tornin päälle. Ylimääräisen marsipaanin leikkasin pois ja laitoin reunat hiukan päällekkäin ja painelin kevyesti marsipaanityökalulla marsipaanit toisiinsa kiinni. Yläreunan tasoittelin sormella sileäksi.

Muffinivuokatornipalat päällystin sokerikreemillä päältä ja reunoilta (yhteensä kreemiä torneihin ja kakkuihin meni tupla-annos eli 250 g voita ja tomusokeria n.500 g). Marsipaanista otin pyöreän palan päälle ja reunoille pitkulaiset palat. Sitten asettelin palan keskelle ja painoin tikkuun kiinni. Matalan tornin tikkua en katkaissut sopivan mittaiseksi, sillä tikku painettiin alla olevaan kakkuun kiinni. Tuli aikas tukeva rakennelma! Pieni muhkuraisuus olisi jopa toivottavaa tällaisissa kivitornissa, mutta oikein sileän lopputuloksen saa jättämällä marsipaanin paksuksi (3-4 mm).

Matalan neliön muotoisen kakun tein kääretortun tapaan, mutta sienikakkupohjalla (valmis kakku 22x22 cm). Pyöreä on myös sienikakkupohja 15 cm vuokaan tehtynä. (Resepti Cakeaway.fi.)

3 munan sienikakkupohja:

1,65 dl vehnäjauhoja
0,3 dl perunajauhoja
0,6 tl leivinjauhetta
3 kananmunaa
1,05 dl sokeria
0,6 dl kiehuvaa vettä

Sokeri ja munat vaahdotetaan huolellisesti. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään käännellen taikinaan. Paistetaan joko levynä uunipellillä tai voidellussa ja korppujauhotetussa vuoassa. Tulee ihanan pehmeä, mutta silti "sitkeä" kakku. Pelkillä vehnäjauhoilla pehmeys vähän kärsii, mutta kakku ei painu kasaan niin paljon kosteiden täytteiden alla.

Alimmaisessa kerroksessa on täytteenä suklaamousse (resepti Keksihylly: maitosuklaajuustokakku, mutta jätin sokerin pois):

200 g laktoositonta maitosuklaata
2 dl kuohukermaa
200 g Philadelphia Laktoositonta Tuorejuustoa
1 rkl vaniljasokeria

Suklaa sulatetaan vesihauteessa tai mikroaaltouunissa varovasti. Kerma vatkataan ja lisätään huoneenlämmössä 15 min pehmennyt tuorejuusto. Vaahtoon lisätään vaniljasokeri ja sula hieman jäähtynyt suklaa koko ajan vatkaten.

Toisessa ja kolmannessa kerroksessa oli mustikkamoussea. (Resepti Arla-Ingman: Brownie-mustikkakakku.) Tässä on nyt koko ohje, mutta puolikas (ainakin) riittää tuollaisen pikkukakun kahteen väliin.

6 liivatelehteä
250 g mustikoita (pakaste)
3 kananmunan keltuaista
1 dl tomusokeria
2 dl kermaviiliä
3 dl vispikermaa

Liota liivatelehtiä 5 min kylmässä vedessä. Soseuta mustikat hienoksi soseeksi. (Käytin isoa tehosekoitinta ja jäiset mustikat vain jämähtivät pohjaan. Odottelin, että vähän sulaisivat ja jatkoin vasta sitten hienonnusta. Lisäsin tehosekoittimeen myös kermaviilin, että seosta olisi ollut enemmän ja hienonnus olisi toiminut paremmin.) Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri vaahdoksi. Lisää mustikat ja kuumaan vesitilkkaan liotetut liivatteet. Sekoita kermaviili joukkoon, jos et vielä sekoittanut sitä missään muussa vaiheessa. Lisää vaahdoksi vatkattu kerma. Laita odottelemaan jääkaappiin. Täytekakun väliin tarkoitetun moussen voi alkujähmettää jääkaapissa. Samalla näkee tuliko liivatetta tarpeeksi ja tarvittaessa sitä voi lisätä, jos seos ei ala hyytyä. Hieman löysä mousse pysyy kakun välissä, kun kakkulevyn reunoille pursottaa ensin sokeri-voikreemiesteen. Jotain hapokkuutta mousse olisi ehkä kaivannut, sillä maku oli kakun välissä vähän pliisu. Yksinään tämä mousse kävisi vaikka jälkiruuasta tuoreilla mustikoilla höystettynä.

Sitten kakku sai odotella jääkaapissa hetken ja vatkailin pikeerin koristelua varten. Pursotin torneihin ikkunoita ja köynnöstä ja kiinnitin etukäteen leivotut sokerimassa+marsipaanikukat samalla. Kakun reunaan painoin vohvelirullia, joita jäi yli jäätelökakusta. Sitten vain jääkaappiin odottamaan seuraavan päivän juhlia.

Pöytään nostettaessa asetin suklaalla päällystetyt jäätelövohvelit paikoilleen ja kolme kynttilää 3-vuotiaalle. Ensimmäinen puhallus meni nappiin, mutta kuvaajat eivät ehtineet mukaan. Toista puhalluskertaa piti sitten vähän ujostella...

Kuusivuotias olikin jo ihan konkari puhaltelussa. Tähkäpää pääsi mittasuhteista huolimatta kakun päälle. Lego Tähkäpää olisi ollut sopivamman kokoinen, mutta oli tapansa mukaan jossain karkuteillä...

Ylläolevasta kuvasta voi jotenkin nähdä kakun rakenteen sisäpuolelta. Tornejakin maistettiin, mutta taisivat aikuiseen makuun olla liian makeaa. Yhteensä 6 munan kakut riittivät hyvin 22 juhlijalle (lapsia n. 23%) ja vielä jäi kotiväelle syötävää ja torneja muutamaksi päiväksi... Meillä oli kyllä ensin lounasruokaa eli pelkkään kahvipöytään kutsuttaessa kananmunamäärää voisi kasvattaa ainakin kahdeksaan. Käytännössä voi tehdä tornit ja ylemmän kakun samankokoisina, mutta alalevyn vaikka koko tarjottimen kokoisena.