Kurpitsapiirasta, kummitusmuffineita ja lakukinuskipaloja

Halloweenia juhlimme viime perjantaina ja leipomiset esitellään tässä. Mukavaa oli pitkästä aikaa leipoa makeita herkkuja ja kokeilla uusia reseptejä sekä tietenkin syödä herkkuja kynttilänvalossa.

Kinuskikissa toimi jälleen reseptiaittana. Häneltä otin haamumuffinien ja lakritsikinuskisuklaapalojen ohjeen. Myös suolaista piirasta tein hänen makean tulinen jauhelihapiiras -reseptillään, mutta siitä en ottanut kuvaa. (Ja pohjan tein soijajauhoilla: 100 g voita, 2 dl soijajauhoja, 2 rkl psylliumkuorijauhetta, 1/2 dl spelttijauhoja) Tällä kertaa en edes lähtenyt varioimaan makeita reseptejä, kun piti vielä pukea pari pikku noitaa, yksi iso noita ja yksi iso kummitus... Sitruunamuffinit saivat kermasta ja vaniljakreemistä tehdyn kummituksen päälleen. Silminä apteekin salmiakkia. Pari muffinia, jotka jäivät jääkaappiin, olivat saaneet hieman valuvan kosteat silmät, jotka silti pysyivät muodossaan. Ja sitruunamuffinit ovat todellakin kunnolla sitruunan makuisia: mehua tulee 1 dl. Monissa resepteissä on vain 2 rkl sitruunamehua ja se ei kyllä riitä mihinkään :)

Keltaisessa kulhossa on tikkareita ihan vain nenäliinaan käärittynä. Idean nappasin ehkä Napero Pirkasta netistä. Kaikkea kummitusteemaista on kiva askarrella: yleensä ne ovat nopeita tehdä, kun valkoista paperia (nenäliinoja, kangasta) aina löytyy nurkista.

Lakupalojen kuviot eivät ehkä ole aidointa Halloweenia, mutta nuo tiput, kuut ja heppa olivat sopivan pieniä muotteja varastostani. Kuu nyt sopiikin mainiosti syksyn juhlaan, mutta pikkuapurini tahtoi tehdä muitakin kuvioita. Kuviot ovat marsipaania keltaisella ja valkoisella värjättynä ja sitruuna-aromilla maustettua. (Ei siis mantelimassaa, kun se on isompi pötkö ja turhaan olisi jäänyt kovettumaan kaappeihin.) Päällys on hopeatoffeesta ja kermasta: tällä reseptillä saa myös jäätelöön tehtyä hyvän lakritsikastikkeen. Kotijäätelön teossakin voisin testata... Lakukinuskipalojen pohjan resepti on todella mehevä ja testaan sitä varmasti vielä mokkapaloille. Lakritsin maku päällisessä kun oli aika dominoiva, niin pohjan herkullisuus ei ehkä päässyt ihan oikeuksiinsa.

Kurpitsapiiraan kokeilu on ollut mielessä elokuusta lähtien, kun kurpitsan taimi tuotti neljä isoa kurpitsaa (noin 8-12 kiloa). Pari ensimmäistä jaksoin keittää, soseuttaa ja pakastaa, mutta kaksi muuta odottaa kellarissa. Piti kaivertaa toisesta lyhty, mutta ei aika enää riittänyt. Niinpä tein pakkassoseesta kurpitsapiiraan. Valutin vain nesteitä pois ja yhteensä käytin 1,5 litraa kurpitsasosetta. Nestettä siitä jäi yli noin litra, jonka voi käyttää sämpylätaikinaan. Reseptinä oli Helsingin Sanomien toimittajan Laura Kaapron bloggaama ohje. Mutta erona siis oli, että olin keittänyt soseen, en paahtanut uunissa. Ihan maukas piiras tuli, joskin ensi kerralla vaihdan pohjan jauhot täysjyväspelttiin, niin kuin olen yleensä tehnyt viimeaikaisissa leipomuksissani. On uskomattoman maukas tuo spelttijauho ja sopii ainakin suolaisiin piiraisiin ja omena- ja mustikkapiiraisiin. Täytekakkua en ole kokeillut spelttijauhoilla, mutta sekin päivä varmaan tulee. Myös ohjeesta poiketen kannattaa valita iso piirasvuoka (28 cm) sillä ihan turhaan taikinan nostaa irtopohjavuoan (24 cm) reunoille, kun se ei siellä pysy. En nimittäin nyt saanut käytettyä koko täytemassaa, kun reunat tippuivat alemmas.

Monissa kurpitsapiirasohjeissa on käytetty kondensoitua maitoa. Sitä testaan, jos makeanhammasta alkaa kolottamaan ennen joulua...

Tässä vielä arkistojen kätköistä kurpitsalyhtypikkuleivät (kaksi vuotta sitten leivottu). Näiden täytteenä oli porkkanamarmeladia, mutta nyt minulla olisi kurpitsamarmeladiakin... Jaksaisinkohan tehdä näitä uudelleen? Pikkuleivistä ei voi oikein koon puolesta puhua: keksimuotti on noin 7 cm halkaisijaltaan! Koristelu on tehty pikeerillä, joka ei ole kuvissa vielä kovettunut, siksi hymynaamat kiiltävät.

Nyt voisi olla hyvä aika palata vh-ruokavalioon ja sitten jouluna voi vähän hellittää maistelemalla konvehteja ja hedelmäkakkua. Monet jouluherkut voi onneksi tehdä ilman korppujauhojakin (kinkku, lanttulaatikko) tai jättää pääasiassa koristeen osaan (piparkakut).  Käsitöitä siis luvassa jatkossa!

Pitsikirjonta eli free standing lace -kokeiluja

Kankaasta irrallaan olevat konekirjontapitsit ovat jotain liian söpöä ;-) En tiedä miten niitä suomeksi pitäisi kutsua - irralliset pitsikuviot tuntuu vähän liian tylsältä ja rautalangasta väännetyiltä. Free Standing Lace -nimellä kirjontamalleja löytää nettikaupoista, jotka myyvät konekirjontakuvioita. Mutta irtokuviot ovat ihanan monikäyttöisiä. Niitä voi lisäillä valmisvaatteisiin, tumppuihin, pipoihin, hiuspantoihin ja -klipseihin. Niistä voi tehdä koruja (korva-ja kaulakoruja, rintaneuloja) tai ripustaa ikkunaan tai joulukuuseen. Lahjapakettien päälle voisi laittaa perhosen lentelemään tai koristekranssiin tehdä lumihiutaleita.

Niin sanotut kangasmerkit jäävät kyllä toiseksi, sillä FSL-kuviot ovat keveitä, pitsimäisiä ja molemminpuolisia, jos niin haluaa. (Alalankana käytetään siis samaa sävyä kuin ylälanka - käytännössä ylälankaa puolataan omalle puolalleen.) Kuvissa on ensimmäiset kokeiluni ja kaikki on prässäämättä ja tärkkäämättä. Kunhan tiedän mihin onnistuneet kappaleet käytän, niin silitän kuviot vasta sitten.

Esimerkkejä FSL-kokeiluista. Vain ylhäällä vasemmalla on onnistunut.

Miten kuviot sitten eroavat "tavallisista" kirjontakuvioista? Salaisuus on tiheä pohjatikki tai pohjatikkiverkko, joka estää muiden tikkien purkautumisen. Lisäksi jos kuviossa on paljon pitkää satiinitikkiä, on tämä osuus yleensä vielä reunustettu hyvin pienellä siksak-tikillä. Tukimateriaalina käytetään veteen liukenevaa kuitukangasta tai Ultra Solvya. Tästä on useita eri ohjeita, mutta kerron nyt omista kokemuksistani Ultra Solvyn kanssa.

Onnistunut lumihiutale kuuseen tai ikkunaan ripustettavaksi.

Käytin valkoista alalankaa ensimmäisiin kokeiluihin, sillä halusin testata pingottamista, tukimateriaalia ja neuloja. Valkoiseen tai vaaleaan ylälankaan valmispuolan sävy toki sopii, muttei tummempiin töihin. Alakuvassa on testattu voimakkaita värejä. Kaunis pitsikuvio vähän kärsii, sillä valkoinen lanka näkyy ja tuo kuluneen ulkonäön. Ehkä sininen ja valkoinen lanka toimisivat yhdessä "farkkupitsiä" tehdessä.

Pitsinauhakokeilu ja sydän. Alalankana valkoinen valmispuola.

 Alakuvassa nurja puoli sydämestä. Tällaisenaan kuviota ei voi oikein koristeeksi ripustaa.

Nurja puoli punaisesta sydämestä.

Tässä lumihiutaleessa kuvio on päässyt liikkumaan ja osa reunatikeistä on irrallaan muusta työstä.

Väärä tai tylsä neula ei menee enää lankakerroksista läpi ja seurauksena on lankalenkkejä.

Osa ensimmäisistä malleista ei ollut FSL-malleja, mutta halusin silti niitä kokeilla. (Niistä ei ole kuvia.) Ja alunperin ajattelin pingottaa tyllin kehykseen mukaan, mutta innoissani unohdin. Niinpä osa malleista muuttui lankakasoiksi tukikalvon poisliotuksen jälkeen. (Netistä saa ladattua paljon ilmaismalleja, mutta niiden käyttö on omalla vastuulla. Malleja ei myöskään yleensä saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Vielä en ole yhtään ostanut uusia malleja, enkä ole ottanut selvää miten bisnesmielessä malleja voi ostaa ja hyödyntää. Varmaa nyt on, että itsesuunnitellut ja -digitoidut mallit ovat vapaasti käytettävissä myytäviin töihin.)

Ultrasolvyn (paksumpaa kuin tavallinen Solvy) voi pingottaa sellaisenaan kehykseen. Kehykseksi kannattaa valita juuri oikeankokoinen eikä montaa kuviota kannata kirjoa samalle isolle kehälle. (Lumihiutaleet ja pinkin nauhan ja sydämen kirjoin isoimmalla kehällä 360x200. Lopputuloksessa on toivomisen varaa...) Neulaksi valitaan mikrokuituneula eli hyvin terävä ja mielellään ohut nro 70-80 oleva. Kokeilin kirjontaneulalla, mutta se tylppäkärkisenä venytti tukimateriaalia enemmän ja jätti isompia reikiä (tai aiheutti tukimateriaalin repeytymistä). Terävällä neulalla homma sujui hyvin, mutta neulan käyttötuntien lisääntyessä alkoi jo syntyä huonompaa jälkeä. Jos tukikalvo ei tunnu pysyvän kireällä, voi sisemmän kehyksen ympärille kietoa puuvillanauhaa tavallaan korvaamaan puuttuvaa kangasta.

Seuraavaksi kokeilin pienempää kehystä ja varmistin mallien olevan FSL-malleja. Käytin Splendid Square Hoopia (120x120 mm), johon kirjoin kaksi perhosta. Hitainta nopeutta sai käyttää (5 eri nopeutta).

Kuvassa perhoset ennen kalvon poisliotusta.

Nyt vaihdoin myös alalangan kulloinkin vuorossa olevaa väriä vastaavaksi. Vähän tässä voi oikaistakin ja käyttää esim. kolmea alalankaväriä, jos kirjontavärejä on vaikkapa kuusi. Riippuu mihin käyttöön pitsi tulee.

Oikea puoli

Nurja puoli

Lähikuva perhosesta ehkä kertoo miten tikit järjestyvät. Valkoista pohjatikkiä tulee tiheästi ja sitten jokainen raja kierretään uudelleen tiheällä siksakilla. Ompelua pitää koko ajan vahtia mahdollisten lankalenkkien takia. Jos niitä tulee, kone pysäytetään ja langat leikataan pois. Peruutetaan muutama pisto ja jatketaan kirjontaa. Näyttävän perhosen tekeminen vie siis aikaa, mutta kyllä se silti on nopeampaa kuin vaikkapa virkkaaminen. Ja sormet säästyvät ;-)

Violetti perhonen pääsi liikkumaan jonkin verran ompelun aikana. Liikkeen ei tarvitse olla suurikaan, kun pistot jo osuvat väärään kohtaan. Tässä mallissa alareunan pyörylöitä ommeltiin kahdesta suunnasta (siis ensin puolikas ympyrä ja sitten toinen), jolloin osa pyörylöistä jäikin auki, kun kuvio oli päässyt liikahtamaan. (Kuvion voisi tietysti digitoida niin, ettei turhia neulan nostoja tulisi, ja jäisi hiukan pelivaraa pingotuksen suhteen.)

Perhosen keskellä olevat hörhellykset ovat vähemmän kauniit. Mallissa ne olivat oikein säännönmukaiset. Siksi tämä kuvio voisi hyötyä tyllin tai organzan käytöstä, jolloin ompeleet pysyisivät paikoillaan myös pesun jälkeen.

Vasen tuntosarvi meni vähän vinoon...

Perhonen on heti pirteämpi oman värisessään ympäristössä.

Solvykalvo on itsessään kovettava aine eli Solvyn riekaleet voi säästää ja kovettaa niillä erilaisia pitsitöitä tai muita projekteja. Tai pesun jälkeen uutta koviketta kaipaavat voi tärkätä liottamalla kalvon riekaleet pieneen vesimäärään ja upottamalla esim. pitsikulhon liemeen.

Pitäisi kai hankkia pienempi kehys yksittäisiä lumihiutaleita tai perhosia varten. Tai kokeilla sitä tylliä/organzaa. Enkelimallejakin on jo muutama varastossa ja kovasti houkuttaisi koristella joulukuusi tänä vuonna pitsillä. Mistä vaan saisi lisää aikaa toteuttaa kaikki ihanuudet?

Pikkuinen pellavamekko

Sukulaistyttö kastettiin viikonloppuna ja tein lahjaksi mekon. (Meidän tyttöjen vanhoja mekkoja ja muita vaatteita siellä on jo lähes kasoittain, mutta sai tyttö nyt jotain omaakin.) Koko on vielä reilu (74), että sitten ensi kesänä voi mekossa pyörähdellä. Konttausvaiheessahan mekot ovat vähän ikäviä, kun jäävät polvien alle ja sitten tuiskahdetaan nenälleen. Että eikun kävelyharjoitukset vain kaikilla tytöillä aikaisin käyntiin, niin pääsee söpöstelemään liehuvissa helmoissa ;-)

Sininen yläosa on pellavaa (Eurokankaan palalaarista) ja alaosa varastojen kätköistä jotain harsomaista rypytettyä luonnonvalkoista puuvillaa. Mekon olisi voinut tehdä kokonaan pellavastakin, mutta siitä olisi helposti tullut kovin raskaan näköinen. Alaosa on siis läpikuultava eli jalat näkyvät varmaan läpi.

Kaava löytyi Ottobresta 1/2008 Bambi-essumekko -nimellä. Ajattelinkin ensin tehdä bambiapplikaation, mutta en löytänyt kirjontamalleistani  valmista sopivaa bambia, joten päädyin red work -tyyliseen tytön tylleröön. Konekirjontamalli on kolmella värillä kirjottu ja taustalla oli irtirevittävä tukipaperi. Mekon malli on jälleen hyvin leveä, mutta sivusaumat on ommeltu viimeisenä, joten mekkoa voi helposti kaventaa myöhemmin. Saumat ompelin pussisaumoiksi, niin ettei vahingossakaan langanpätkät irtoa käytössä.

Kiinnitys on napeilla ja täytyy kehua ompelukoneeni napinläpimittaria ja automatiikkaa. Tosin kyllä silläkin saa tehtyä erimittaisia napinläpiä, vaikka tarkoitus on tehdä samankokoisia... Mikä lie meni vikaan ensin - ehkä paininjalan alla ei ollutkaan tarpeeksi kangasta. Miehustassa on lisäksi suoran tikkauksen tilalla sydänkoristeommelta tuomassa ripauksen lisää tyttömäisyyttä. Alalankana käytin vaaleansinistä, niin kuvio näkyy myös nurjalla puolella.

Vuorikappaleeseen oli kätevä kirjoa "tuotemerkki" ja kokotiedot. Kovikekankaan kiinnitin vuorikappaleeseen vasta kirjonnan jälkeen, niin ei ulospäin näy mahdolliset värilliset langanpäät. Liian isolla fontilla nyt tuli, mutta kun ompelut tuppaavat jäämään vähän viime tippaan...

Alkuperäisessä ohjeessa oli kappaleiden väliin laitettu terenauhat vuorikankaan kuosista, mutta en ole sitä koskaan kokeillut, niin en ruvennut tässä vaiheessa harjoittelemaan. Eikä varastoissa myöskään ollut sopivan sävyistä puuvillakangasta. Joku siniruutuinen tai valkopilkkuinen olisi sopinut hyvin terekankaaksi. Pelkällä valkoisella puuvillalla olisi voinut tulla liian sporttinen vaikutelma. Nyt vain toivotaan ensi kesäksi lämpimiä mekkopäiviä!

Häälahjaksi pyyhkeitä ja laudeliinoja

Klassistakin klassisempi häälahja: kodin käyttötekstiilejä. Mutta jo 13 vuotta miehen kanssa yhdessä eläneenä jotenkin huomaa mitä tarvitaan aina. Niinpä sitten tein häälahjaksi kylpypyyhkeet ja laudeliinat eli pefletit.

Frotee on Eurokankaasta ja luonnossa eri väristä kuin näissä kuvissa. Myös valmiita pyyhkeitä olisi voinut käyttää, mutta niistä minulla ei vielä ole tarpeeksi kokemusta kirjonnan suhteen (missä siis olisi paras hinta-laatu -suhde, hyvä nukka, hyvä imukyky, kutistuvuus, värinpitävyys jne.). Valmispyyhkeissä on myös se ruma juttu, että pesuohjeet ovat siinä ripustuslenkissä, joka on joko kiinni tai melkein kiinni, repeytyvää tai vähän parempaa materiaalia. Että viitsiikö sellaisista sitten maksaa?... Tuosta metritavarasta olen ennenkin ommellut mm. kylpytakkeja, niin tiesin miten materiaali käyttäytyy pesussa. Päärmeistä tulee  froteessa paksut ellei virkkaa vaikkapa pitsiä päätyihin, jolloin kerran taittaminen riittää pitsin peittäessä ommeljäljen. Nyt päärmeet on kolminkertaiset ja siksak-ompeleella ommellut.

E for Erigeron Aureus (ehkä). Suomeksi siis jokin kallioinen.

V for Violets. Suomeksi orvokki.

Tukikankaana oli t-paidoissa käytettävä paksuhko leikattava tukimateriaali. (Minulla ei ole materiaalin tarkempia tietoja, sillä ostin sitä metritavarana, enkä muistanut merkitä tietoja ylös.) Tähän olisi sopinut joko pyyhkeen värinen tukimateriaali tai edes harmaa/musta, mutta kirjontajutut ovat vielä uutta minulle ja varastoja täydennän maltillisesti. Päätin sitten käyttää ylälangan värejä myös puolassa, niin ulkonäkö on edes siedettävä, onhan? Toki kirjain on peilikuvanaankin vielä informoiva, kun saunasta tullessaan ilman silmälaseja haparoi omaa pyyhettään...

Pyyhkeen ripustuslenkkinä on pellavavinonauha, johon kirjoin koneen valmiilla ompeleella lehtikuviota ja toiselle puolelle "tuotemerkkini", joka vilahtaa ylemmässä kuvassa. Vielä en ole toiminimeä perustanut, mutta eiköhän kohta pidä keksiä palkallisiakin töitä, niin paljastetaan sitten varsinainen tuotemerkki.

Vasemmalla nurja puoli ja oikealla oikea.

Kokeilin ripustuslenkkejä kulmaan: kirjonta näkyy silloin kulmasta hyvin.

Pefleteissä tuttu Adina Sripct-fontti ja kiemurakuvio. Väriksi valitsin pyyhkeiden sävyt: tummempaa ja vaaleampaa vihreää. Pefletin nurjalla puolella kuvio toki näkyy, muttei häiritsevästi. Tukimateriaalina normaali ohut irtirevittävä. Pellava on kyllä ihanan helppoa kirjottavaa! Ja aiemmin tuparilahjaksi tekemistäni pefleteistä tuli palautetta, että hyvin ovat pitoa ja pesua kestäneet.

Leppoisia löylyjä!

Luistinpussi fleecestä

Vanhempi tytöistä on parina talvena vähän harjoitellut luistelua, mutta vielä ei ole innostus oikein iskenyt. Onhan se vaikeaa, kun heti pitäisi tehdä piruetteja ja hyppyjä niinkuin oikeat luistelijattaret ;-) Innostusta vauhdittamaan tein luistimille oman pussukan. Ja prototyypin jälkeen tein myös lapsen kaverille synttärilahjaksi pussukan. Hän käykin seuran luisteluharjoituksissa, niin toivottavasti pussi pääsee ahkeraan käyttöön ja kovaan testaukseen. (Jostakin luin, että luistimet olisi hyvä säilyttää erillään toisistaan, niin kaunis pinta pysyykin kauniina. Tehdään sitten lisää pusseja sitä mukaa kun niitä tarvitaan!)

Suuremman pussin koko on noin 34x40cm ja siihen mahtuu pari lasten luistimia. Materiaalina paksu fleece jostain varastojeni kätköistä. Materiaalin pitäisi olla hengittävä, etteivät luistimet ruostu. Toki luistimet ensin kuivataan ja laitetaan esim. fleecekankaiset teräsuojat ja sitten pussiin. Mutta kotona luistimet pitää kuivata ilman pussia. Sitten ne voi taas sujauttaa pussiin ja ripustaa eteisen naulakkoon odottamaan seuraavaa treeniä.

Luistinkuva ja teksti on konekirjottu Husqvarnan Topaz 30 -koneella. Tukikankaana taustalla silittämällä kiinnitettävä irtirevittävä paperi ja päällä Solvykalvo (ohut laatu). Fleece pitää saada pingotukseen täysin liikkumattomaksi ja pinnan kalvo estää pistoja uppoamasta nukan sisään. Yksi koeversio meni pilalle siksi, että fleece ei pysynyt paikallaan väärän tukimateriaalin takia (pelkkä paperi ilman liimausta). Silti kirjoin senkin kuvion loppuun uudelleen tuennan jälkeen ja teen palasta liivin isommalle tytölle, kunhan kerkiän. (Myös pehmeää leikattavaa tukimateriaalia olisi voinut käyttää, mutta säästän sitä t-paitoihin ja muihin ihoa vasten tuleviin töihin.) Pienillä kikkailuilla voi "pilalle" menneitäkin kirjontakokeiluja pelastaa ja aina voi ajatella pitääkö joka vaatekappaleen olla niin priimaa kotikäytössä? Postaan sitten fleeceliivistä myöhemmin...

Kiinnityksenä on polyesternyöri kujassa ja nyörilukko, joka on helppo ja nopea käyttää. Olisin halunnut vähän vahvempaa nyöriä, mutta materiaalihankintojen kanssa tuli kiire. Monta muutakin lahjaa on tullut tehtyä ja on vielä tekeillä. Niistäkin myöhemmin!

Ensimmäiset lumihiutaleet satoivat tänään ja hento lumi jopa pysyi kylmimmissä paikoissa. Mutta ennen ulkojäille pääsyä pitää varmaan käydä vapaavuoroilla hallissa! Äitikin taitaa haluta oman pussin...

Neulottu tiskiliina vohvelikuviolla

Aiemmin virkkaamani bambulankainen tiskiliina (tai kotoisammin tiskirätti) on toiminut hyvin,  mutta värit ovat vähän jo ankeat. Imuteho on kyllä vain parantunut tässä parin vuoden aikana! Niinpä päätin kutoa reippaan pinkin uudeksi rätiksi. Malli löytyi Homespun Living -blogista.

 

Koska minulle englanninkielinen neulontasanasto ei ollut kovin tuttua, niin koko "knit "ja "purl" tuntui heprealta. (Eivätkö englanninkieliset neulokaan "right and wrong"?) Tässä siis suomennettuna helppo neljän kerroksen malli:

1. Kudo krs oikein.
2. Kudo krs nurin.
3. *2n, 1o* 2n.
4. *2o, 1n* 2o.

Ja näitä neljää kerrosta toistetaan haluttu määrä. Minun rätissäni on ainaoikein-reunukset, mutta miksei rätin ympäri voisi virkata muutaman kerroksen. Mallineule on kyllä venyvää, että virkattu reunus voi olla vaikea saada sopivan kokoiseksi.

Lankana Blend Bamboo (taitaa sisältää myös puuvillaa) ja puikkojen koko 3,5. Silmukoita mahtui puikolle 52, mutta suurempikin rätti olisi voinut olla. Nyt vain testataan, miten toimii käytännössä. Virkattu tiskiliina on kyllä jämäkämpi, mutta kai tälläkin hyvin pyyhkii :-)

Laitetaanpa vielä oikeastakin puolesta kuva tuohon ylle ;-) 

(Kameraani tuli joku vika ja siksi nämä blogipäivitykset ovat vähän vähissä. Kuvat on otettu Samsungin luurilla ja tehosteena "kylmä vanha". Tuo tehoste näytti värit luonnollisempina kuin ilman tehostetta otetut kuvat. Niissä laatat olivat aivan kellertävät. Toivottavasti kamerassani on vain joku user-ongelma. Tai kaikki kokeilemani 12 paristoa ovat tyhjinä...)

 

Merenneito-yöpaita

Voi lapsi rukkaa, kun muoti alkaa kiinnostamaan jo 2-vuotiaana... Vaatekaupassa ollessamme nuorimmaisen oli  p a k k o  saada Ariel-yöpaita. Ihan itkupotkuraivari piti kokeilla, mutta ei äiti ostanut. Äiti vaan lupasi ommella kotona vastaavan paidan, kun kerran Ariel on äidin pikku mussukan suosikki... (Ja se hinta yöpaidasta ja koko vatsan peittävästä muovisesta kuvasta tuntui huijaukselta.)

Ihana Ariel!

Kaava on itse piirretty ja otin mallia isomman lapsen yöpaidasta (koko 110 ennen monia pesuja ja kuivausrummutteluja). Röyhelöhihat ompelin laiskasti suoraan paikalleen ja kainalon kohdan vain käänsin ja tikkasin kaksoisneulalle. Katsotaan miten kestää käyttöä. En vain viitsinyt huolitella ensin resorilla ja sitten ommella röyhelöhihaa erikseen, vaikka olisi kestävämpi voinut tullakin.

Hihoihin ja helmaan kokeilin saumurin rullapäärmettä, kun minulla on aiemmin ollut vaikeuksia sen kanssa. Ja nyt se onnistui todella hyvin! En ole tainnut viitsiä lukea ohjeita tarpeeksi huolellisesti tai sitten viimeksi kankaani oli toisenlaista. Ohut trikoo kääntyi oikein kivasti.

Kirjontakuvaa puolestaan suurensin 20 % alkuperäisestä ja vain pariin kohtaan lisäsin etukäteen muutamia pistoja, ettei pohjakangas pilkottaisi välistä. Pistojen lisäys ei ole kovin yksinkertaista (siis paljon klikkauksia), mutta jos valmiissa kuvassa on selvästi jokin "vika" tai turhia ompeleita, niin se on helppo korjata kuvan ohjelmointivaiheessa. Siten valmiissa kirjonnassa ei pitäisi enää olla korjattavaa.

Helmassa röyhelöä ja rusetti prinsessamaisuutta lisäämässä.

Helman röyhelön poimutin ensin saumurin differentaalisyötön avulla. Sitten ommellessa venytin paidan helmaa röyhelöön sopivaksi. Lisäksi laitoin vielä framillon-nauhaa pitämään rimpsut kohdallaan. Hihoihinkin olisi pitänyt laittaa framillon tueksi: nyt ne ovat vähemmän rypytetyt. Mutta tämä nyt vaan on yöpaita, niin en lähtenyt kauppaan framillonin takia.

Röyhelön saumuroinnissa kävi pikku moka ja kankaaseen tuli reikä. Paikkasin sen liimakankaalla ja ompelin päälle rusetin.

Trikoo meni kurttuun tuosta hiusten ja kaulan välistä.

Kirjontatyössä oli taustalla irtirevittävä tukikangas liimasprayllä kiinnitettynä ja kehykseen pingotettuna ja päällä Ultra Solvy. En pingottanut Solvykalvoa, vaan harsin sen paikalleen ennen kirjontaa. Pitää kokeilla vielä leikattavaa tukikangasta taustalla (pehmeä t-paitoihin tarkoitettu) tai kiinnisilitettävää paperia. Ohut trikoo on näissä täytetyissä kuvissa kyllä hieman hankala ja vaikeimpia on nuo pitkät lankajuoksut, joita on merenneidon hiuksissa. Miten siis pingottaa trikoo niin, ettei se veny eikä jää liimaista pintaa eikä taustapuoli kutita ihoa vasten? Sandwich-tekniikan pitäisi toimia, mutta senkin voi toteuttaa monella tavalla.

Nelli Nuudelipää -tunika

Meillä on innokkaasti katseltu Risto Räppääjä -elokuvia pitkin kevättä ja hauskuuden lisäksi niiden värimaailma on ihanan raikas. Tyttöjen suosikki on Nelli ja äitikin pitää Nellin reippaasta tyylistä. Suuressa käsityölehdessä (4=2008) oli valmis kaava tunikaan (tai mekkoon). Kesän alussa ajattelin tehdä tunikan ilman alushihoja ja paidan ihan erikseen, mutta nyt syksyllä kerhovaatetta tarvittiin heti ja tein ihan ohjeen mukaan. Tai no, päänläpeä mittaillessani ajattelin ettei tikattu kaula-aukko taida venyä riittävästi ja rupesin taiteilemaan toiselle olkapäälle napituslistaa... Siihen kului kyllä aikaa, kun kappaleissa ei tietenkään ollut napituskaitelevaroja. Ja nepparinkin painoin kiireessä väärinpäin. Onneksi oli miehellä etätyöpäivä ja hän sai irrottaa nepparin...

Edestä...

...ja takaa.

Siniset housut ostin valmiina marketista ja ne ovat nyt sopivasti liian lyhyet. (Nellillä nilkka näkyy reippaasti: pituus ehkä high-water tms.) Mutta sukkakauppaan täytyy vielä ehtiä hakemaan punavalkoraitaisia sukkia. Ja toki tunika/mekko menee sukkahousujenkin kanssa, mutta collegehousut ovat vähän lämpimämmät. Tunikan koko 110/116, mutta punaisia hihoja jouduin lyhentämään nelisen senttiä.

Nauhojen päihin pujotin puupallot. Ei mitään käsitystä miten ne pesussa käyttäytyvät...

Kaitaleen paikan mittailin tytölle sopivaksi eli käytännössä nostin sitä sentin tai pari. Helmaan taas lisäsin pituutta pari senttiä, sillä en ollut kutistanut kangasta ennen ompelua. Kaitaleen tuin hiukan joustavalla tukikankaalla ja vielä helman sisäpuolelle silitin toisen tukikankaan ennen kaitaleen ompelua. Sen verran ohutta käyttämäni neulos oli, että arvelin siihen tulevan reikiä jo ompeluvaiheessa. Nyt ei kyllä näyttänyt siltä, mutta ensimmäinen pesu varmaan paljastaa miten kävi.

Tikkaukset vähän sinne päin, mutta neppari onnistui loppujen lopuksi ihan hyvin.

Kangas on viskoosi-elastaanisekoitetta. Tosi ohutta, mutta vaihtoehtoina oli puuvilla ilman mitään elastaania tai pystyraitaista trikoota. Monta nettikauppaa selasin läpi, mutta tasaraitatrikoota ei ole puuvilla+elastaaniversiona oikeana väriyhdistelmänä missään. Vai oletko törmännyt sellaiseen?

Samalla kaavalla voisi tehdä toisen värisen tunikan. Varmasti kiva farkkujenkin kanssa!

Suklaapusut

Valkuaisille piti keksiä jotakin käyttöä, kun niitä jäi ylitse Key lime piirakan teosta. Kahdesta valkuaisesta tein mansikkasorbettia, mutta kolme tuhosin Marien blogista löytyneeseen reseptiin. Pusut ovat olleet lemppariherkkuani ennen ja ihmeellistä rakennetta piti itsekin kokeilla.

Kolmeen valkuaiseen käytin sokeria hieman vajaa 2 dl, koska valkuaiset olivat pieniä. Maustoin vaniljasokerilla ja pursotin Mariekekseille. Uunissa leivonnaiset olivat ehkä 15 minuuttia, kun uunini oli miedommalla kuin Marien ohjeessa. Sitten kastoin jäähtyneet marenkipohjat sulatettuun suklaaseen (seassa rypsiöljyä) ja nostin leivinpaperin päälle kuivumaan ja jääkaappiin.

Ihan ok onnistuivat, mutta marenki ehti lässähtää hieman ennen pursotusta (tein samalla sorbettia ja keitin kurpitsaa soseeksi). Siksi pohjana olleet Mariekeksit jäivät vähän pieniksi ja suklaaseen kastaminen oli hiukan sottaista :) Jos kaipaat sairaan makeeta herkkua: tämä on reseptisi!

Key lime pie

Key lime piirakkaa on pitänyt kokeilla jo kauan, mutta sitten Leila leipoi sitä televisiossa ja oli pakko ostaa purkki kondensoitua maitoa. Olen vältellyt kyseistä tuotetta, kun laktoosipitoisuudesta ei ole ollut tietoja. Nyt kuitenkin sitten kokeilin, eikä masu vaivannut vaikka söin kaksi (tai kolme) annosta piirasta.

Todella yksinkertainen resepti ja koristelussa voi käyttää mielikuvitusta.

Päällä sitruunamelissan lehtiä ja limenkuoriraastetta

Resepti oli Kotilieden isosta leivontakirjasta. Pohjaan tuli keksimurua (digestive), voisulaa ja ruokosokeria. (Tämän makuun en ollut ihan tyytyväinen: keksit pitää vaihtaa toisiin ja tarvitaanko lisäsokeria todella?) Täytteeseen 5 kananmunankeltuaista, n. 400 g kondensoitua maitoa (säilyke- tai hillohyllyltä), 1 dl limettimehua ja 1 rkl raastettua limetin kuorta. Pinnalle olisi voinut vielä pursotella kermaruusuja, mutta ei minusta kaivannut niitä.

Keksipohja sekoitellaan ja painellaan vuokaan. Keltuaiset vatkataan vaahdoksi ja limetin mehu ja kuoriraaste lisätään ja vatkausta jatketaan. Täyte kaadetaan keksipohjan päälle ja laitetaan pakastimeen kolmeksi tunniksi. Irtopohjavuoka tai leivinpaperi piirasvuoassa olisi voinut helpottaa palan irtoamista vuoasta. Mutta makuhan ei siitä tietenkään kärsinyt. Täyte oli oikeastaan limejäätelöä. Pitääkin kokeilla reseptiä jäätelökoneella ja tietenkin lisätä kermaa...

Mitä muuten tekisin viidestä valkuiaisesta? Marenkeja ei meillä syödä ja proteiinimunakaskin tuolla määrällä tehtynä voisi jo tökkiä. Sorbettiin saisin ainakin osan valkuaisista hukattua.